keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Alpacapipa


Viime viikolla neuloin merinokerien lopuista pojalleni pipon luistelukypärän alle. Pipoa oli sen verran kiva neuloa, että päätin neulaista pipon itsellenikin. Lankalaatikossa on jo vuosia lojunut aikanaan anopilta saatuja HjerteGarnin Exclusive Alpaca -keriä. Värilajitelmasta valikoin keltaisen ja harmaan, valkoinen väliraita ei ollut alpacaa, vaan samanvahvuista Novitan Bambinoa. Anopin varastoista sekin, lankavyötteestä päätellen ei ihan tuoreinta vuosikertaa sekään.


Ohjeena käytin samaa Genmaichaa, jolla neuloin edellisenkin pipon. Tai no... tietenkään en ohjeessa pitäytynyt vaan tein fiiliksen mukaan. Lisäyksiä tein sen verran, että pipon lopullinen ympärys oli 168 silmukkaa. Enkä noita lisäyksiäkään tehnyt kuten ohje neuvoi neulomalla silmukka etu- ja takareunastaan, vaan poimin lisättävän silmukan alapuolisen silmukan puikolle ja neuloin sen toiseen kertaan. Tuota resoriosaa jatkoin aika pitkäksi, sillä halusin resorista kaksinkertaisen, jotta pipo suojaa paremmin korvia tuiskulta ja tuulelta. Lopuksi kiinnitin pipoon Paapolta tilaamani tekoturkistupsun, jonka sävy mätsäsi täydellisesti harmaaseen alpacaan.


Tupsun kiinnityksen jälkeen poikani sitten omikin tämän pipon. Uusi tupsupipo päässä lähdettiin aamulla ylpeänä eskariin. Ope oli vieläpä kehunut pipoa. :) Eli ei taida äiti tätä siis itselleen saadakaan. Tekoturkistupsut nähtyään myös pikkusisko tilasi itselleen samanlaisen tupsupipon... tai siis pinkin version. Tässähän joutuu kohta tehtailemaan pipoja oikein urakalla. Ihan mukavaa vaihteluahan tuo on pitkän villasukkakauden jälkeen. :) Ja ihanaa, että vielä äidin tekeleet kelpaavat.


Lankana HjerteGarnin Exclusive Alpaca (+ väliraita Novitan Bambino), puikot nro 2,5. Lisäyskerrosten jälkeen vaihdoin sukkapuikot pyöröpuikoksi.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Mäyräkoiratunika


Velipoika sai jo viime keväänä tästä Arvidssonin Tax-kuosista sinisen paidan itselleen, pikkusiskolle iski kangaskateus jo tuolloin.  Oli siis ostettava mäyräkoirakangasta myös pinkkinä. Pinkki mäyräkoiratunika ja nämä mustat leggarit ovat olleet valmiina jo hyvän aikaa, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvattua.


Tykkään kuosista, mutta väri on kyllä aika arka. Toistaiseksi yhteenkään pyykkiin tämä tunika ei ole vielä selvinnyt ilman tahranpoistoa. Ennen kuvauspäivää etuosa on ehditty koristelemaan mm. tomaattikastikkeella, mustikkakiisselillä sekä rasvatahroilla. Toistaiseksi kaikki ovat onneksi lähteneet ja ehdin kuin ehdinkin ottaa nämä kuvat ennen kuin etumuksessa komeilee sellainen kestolika, johon eivät enää sappisaippuat, Fairyt ja Vanishitkään tehoa. Lapsilla on tapana ottaa näihin kuviin mukaan aina jokin lelu, tänään leikittiin tottakai koiraa. :)

Tunikan kaava on mukailtu Ottobren Happy Rainy Daysta (OB 4/17). Hihat tein ilman hihansuukaitaleita pidentäen kaavan perushihaa. Taskut halusin tuonne sivusaumaan ja niihin lainasin kaavaa Reggae-jumpsuitista (OB 1/2016). Malli on aika väljä, olisi voinut leveyden puolesta olla kokoa pienempikin. Leggareiden kaava oma muunnelmani, kangas jotain hieman kiiltäväpintaista hyvin laskeutuvaa trikoota. Molemmat kankaat Jätti-Rätistä.


maanantai 12. helmikuuta 2018

Merinovillasetti talven tuiskuihin



Raidallisten neuletöiden kausi sen kun jatkuu. Tällä kertaa poikani sai ihanan pehmeästä TeeTee Helmestä merinovillaisen pipon ja kaulurin. Ostin langat alunperin itselleni lapasten tekoa varten. Sitten päätinkin, että haluan kukonaskellapasistani paksummat ja värimaailmakin vaihtui valkoharmaaksi, joten nämä langat jäivät yli. Ryhdyin neulomaan Helmestä pojalleni kauluria Ullan Unikko-ohjeella. Ohje on selkeä ja simppeli.

Jälkiviisaana neuloisin kyllä tuohon alareunaan palan matkaa vaikkapa 1 oikein 1 nurin joustinta, tai muutaman kierroksen ainaoikeaa, nyt kun tuo kaulurin alaosa pakkaa koko ajan rullautumaan. Mutta tavoistani poiketen PITÄYDYIN tällä kertaa ohjeessa, ehkä olisi pitänyt lipsua ohjeen viereen tälläkin kertaa.


Kaulurin jälkeen lankoja oli vielä reilusti jäljellä, joten tein samaan sarjaan pipon. Tupsuttomat pipot luistelukypärän alle tuntuvat olevan hukassa aina kun niitä tarvitaan. Aloitin pipon Ravelrystä ilmaisohjeena löytyvällä Genmaicha-mallilla, mutta musta lanka loppui kesken ja määritteli lopulta pipon korkeuden. Tästä ei nyt tullut alkuperäisohjeen mukaista lörttämallia, mutta kypärän alle lienee parempikin tällainen matalampi versio.

Vähän tuosta varmasti tuuli viuhuu läpi, joten harkitsen vielä vuorittavani pipon fleecellä...


Pipo-ohjeesta todettakoon, että jos ei ole ennen lontoonkielisiä ohjeita neulonut, tuon ohjeen kanssa voi olla hiukan hankala päästä alkuun. Ohje on täynnä lyhenteitä, joihin ei itsessään ohjeesta löydy selityksiä, vaan oletuksena on, että neuloja tietää mitä lyhenteet tarkoittavat. Itselleni nuo lyhenteet olivat pääosin entuudestaan tuttuja ja nekin, joita en suoralta kädeltä tiennyt, pystyin asiayhteydestä ja tutun terminologian kautta päättelemään. Malli on lopulta perin yksinkertainen, ellei lannistu ohjetekstiin, joka näyttää tältä:
...Rnd 1: *K1f+b, pm; rep from * around - 16 sts. Rnd 2: Knit
all sts. Rnd 3: *K1f+b, k to m, slm; rep from *...
Lankana TeeTee Helmi
puikot nro 2,5

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Ystäväsukat


Ystäväni tarvitsi villasukkia. Ystävänpäivän lähestyessä etsin jotain sydänteemaista. Ravelrysta bongasin Devon Clementin LoveSocksit. Sukkien raitateeman jatkoksi päätin tehdä sellaiset. 


Syksyn värjäyskokeilujen jäljiltä lankakorissa oli vielä lajitelma eri värisiä pieniä lankanyssäköitä. Näistä värjätyistä langoista on nyt tullut tehtyä useammatkin raitasukat, pienen lisämausteen tähän malliin toi tuo kantapään sydänkuvio. Koska Seiskaveikka on alkuperäisohjeessa käytettyä lankaa paksumpaa, sovelsin mallia Seiskaveikalle sopivammaksi. 3,5 numeron puikoille loin 48 silmukkaa. Pienensin myös tuota kantapään sydänkuviota.


Kaksi ylintä raitaa sekä kantapään sydänkuvio verihelttaseitikkien heltoilla värjättyä.
3. raita sipulinkuorilla,
4. raita pietaryrtin kukilla,
5. raita lupiinin lehdillä,
6. raita sekameteliseitikkilajitelmalla,
7. raita samettijalan jälkivärillä,
8. raita marja-aronian jälkivärillä,
9. raita samettijalalla ja
10. raita marja-aronialla värjättyä.


lauantai 27. tammikuuta 2018

Kukonaskelia


Joulun alla neuloin lahjaksi kukonaskelkuvioiset lapaset Nallesta. Lapaset tuli vähän vahingossa, sillä sukkia aloitin, mutta ajattelemattomuuksissani liian pienellä silmukkamäärällä. Lennosta vaihdoin sukanvarsista lapasiin. Poikani tykästyi noihin lahjaksi menneisiin lapasiin niin, että päätin neuloa hänelle omat lapaset. Langaksi valitsin Novitan Sointua. Ihan uusi tuttavuus minulle. Positiivinen sellainen. Konepestävää 100% villaa, ihanan pehmeää! Tosi kivaa neulottavaa.


Silmukkamääränä näissä poikani lapasissa on 40, puikot nro 3,5. Pintaneuleen malli on Lankavan  ilmaisohjeesta, Lapasten ohje omasta päästä sovellettu.


Näistä tuli niin kivat, että pitihän sitä itsellekin neuloa. Harmaa lanka jälleen Sointua, valkoinen Novitan Baby Woolia. Konepestävää 100% merinovillaa, joskaan ei niin pehmeää kuin tuo Sointu. Vähän yllätys minulle, olisin kuvitellut että tuo, jos jokin nimen omaan olisi pehmeää. Soinnusta oli valitettavasti olemassa aika vähän värivaihtoehtoja. Tietenkään puhtaanvalkoista ei ollut, luonnonvalkoista olisi löytynyt, mutta näytti jotenkin tunkkaiselta tuon harmaan kaverina. No ei tuo Baby Woolkaan nyt huonoa ole...


Omissa lapasissani silmukkamääränä resorissa on 40, mutta kuvio-osaan lisäsin silmukkamääräksi 48. Äkkiseltään aika paljolta vaikutti lapasiin näinkin paksulla langalla, mutta toisaalta kukonaskelkuvio ei ristiin neulottujen silmukoiden vuoksi jousta yhtä paljon kuin tavallinen neulos. Juuri passelit tulivat.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Penaaleja ja pussukoita


Poikani jalkapallojoukkueella on taas viikonloppuna turnaus, jossa yhtenä varainkeruukeinona on arpajaiset. Tämänpäiväisiin harkkoihin kunkin kotoa piti siis tuoda arpavoittoja. Viimeksi syysturnauksen arpavoitoiksi tehtailin trikoopipoja. Näillä keleillä trikoopipot pakkaavat olemaan vähän vilpoisia, mutta ajattelin jatkaa kuitenkin perinnettä ja tehdä silti jotain itse. Tilkkulaatikosta löytyi vielä pieni palanen jalkapallokuvioitua trikoota, kuosiltaan sopisi oivallisesti tähän virkaan. Mutta palanen on kovin pieni. Penaaliin se juuri riittäisi.


Testailin Hippu-blogista löytyvää pussukkakaavaa ja totesin sen varsin toimivaksi. Kaava itsessään on penaalia pienemmälle pussukalle, mutta kaavassa on ohje myös pussukan koon muunteluun. Tehtailinkin sarjatuotantona pussukoita vähän kaiken kokoisina ja värisinä.


Sulovilénkohtauksissani ostin joskus varsin edullisen tilkkupussukan, joka sisälsi kaiken maailman kuoseja, materiaaleja ja värejä. Sellaisia tarralapulla varustettuja kangaskaupan näytetilkkuja, A4 kokoa tai osa suurempiakin. Ensimmäiset testipussukkani ompelin noista tilkuista. Osa paloista oli sen verran knafteja, että Hipun kaavaa täytyi pikkuisen pienentää. Tyttäreni ihastui tuohon hopeiseen kaavantestauspussukkaan niin että päätyi heti korupussikseen. Pikkutytöillähän ei voi koskaan olla liikaa kimmeltäviä pussukoita!

Testattuani kaavan käyttökelpoisuuden ja muokattavuuden, suurensin Hipun kaavaa penaalikokoon ja ompelin tuollaisen jalisaiheisen penaalin. Koska jaliskangas oli trikoota, silitin taustalle tukikankaan, noihin kudottuihin kankaisiin en tukikangasta laittanut, vaikka ohjeessa niin kehotettiinkin. Jämiköiltä tuntuivat ilmankin, kun vuorikankaaksi ompelin hieman tönkön tuntuisen puuvilla-pellavasekoitekankaan. Tukikankaasta huolimatta trikoon ompelu ei ollut aivat yhtä joutuisaa kuin noiden kudottujen kankaiden, joten loput pussukat valmistin noista tilkkupalasista.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Omenainen juustokakku


Tein jouluksi kahvipöytään juustokakun uudella reseptillä. Kännykästä löytyi pari räpsyä kakusta ennen tuhoamistaan ja päätin kirjata ohjeen vielä muistiin itselleni tänne blogiin, siltä varalta että toistekin tulisi tehtyä. Alkuperäinen ohje löytyy Valion sivuilta, sitä tapani mukaan taas hieman allergioiden vuoksi ja jääkapista löytyvien ainesten mukaan soveltelin, vaikka tällä kertaa melkein reseptissä pysyinkin.

Ihan olin tyytyväinen kakun ulkonäköönkin, joskin nyt kun katsoin tuon alkuperäisen reseptikuvan niin aika köpöseltähän tuo oma tekeleeni näytti siihen verrattuna. :D "Valkoisia ruusuja" olisi varmaan saanut kuorimalla omenat. Tummanpunaiset ruusut ovat luumuja. Varmaan värierot ruusuissa olisi saanut valitsemalla eri lajikkeiden omenoita, jos ei halua luumuja käyttää.

Pohja:
200 g piparkakkuja
50 g voita (taisin käyttää vähän enemmän)

Täyte:
2 rasiaa Philadelphia tuorejuustoa
1 rasia Valion vanilijan makuista tuorejuustoa
2 munaa
vajaa ½ dl sokeria
1 tl vanilijasokeria
1 tl kardemummaa
2 rkl maissitärkkelystä (alkuperäisohjeessa perunajauhoja)

Pinnalle:
Pari omenaa
Muutama luumu

  • Hienonna piparit. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Levitä leivinpaperilla pohjustetun ja reunoilta voidellun irtopohjavuoan (Ø 23 cm) pohjalle ja hiukan reunoille.
  • Sekoita tuorejuuston joukkoon muut täytteen aineet. Vatkaa käsivatkaimella muutama min, kunnes seos on tasaista ja kuohkeaa.
  • Puolita hedelmät. Poista omenoista siemenkodat sekä kannat ja luumuista kivet. Viipaloi mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Esikypsennä viipaleet kaatamalla kiehuvaa vettä niiden päälle ja antamalla seistä n. 5 min. Valuta sen jälkeen huolellisesti. Mausta halutessasi kanelilla.
  • Tee hedelmäviipaleista ruusuja laittamalla muutamia viipaleita limittäin ja kierittämällä ne rullaksi. Laita ruusut kakun pinnalle vieri viereen.
  • Paista 175 asteessa uunin ala-/keskiosassa n. 40 min, kunnes täyte on hyytynyt.
Anna kakun jäähtyä hyvin, mielellään yön yli.