tiistai 16. tammikuuta 2018

Penaaleja ja pussukoita


Poikani jalkapallojoukkueella on taas viikonloppuna turnaus, jossa yhtenä varainkeruukeinona on arpajaiset. Tämänpäiväisiin harkkoihin kunkin kotoa piti siis tuoda arpavoittoja. Viimeksi syysturnauksen arpavoitoiksi tehtailin trikoopipoja. Näillä keleillä trikoopipot pakkaavat olemaan vähän vilpoisia, mutta ajattelin jatkaa kuitenkin perinnettä ja tehdä silti jotain itse. Tilkkulaatikosta löytyi vielä pieni palanen jalkapallokuvioitua trikoota, kuosiltaan sopisi oivallisesti tähän virkaan. Mutta palanen on kovin pieni. Penaaliin se juuri riittäisi.


Testailin Hippu-blogista löytyvää pussukkakaavaa ja totesin sen varsin toimivaksi. Kaava itsessään on penaalia pienemmälle pussukalle, mutta kaavassa on ohje myös pussukan koon muunteluun. Tehtailinkin sarjatuotantona pussukoita vähän kaiken kokoisina ja värisinä.


Sulovilénkohtauksissani ostin joskus varsin edullisen tilkkupussukan, joka sisälsi kaiken maailman kuoseja, materiaaleja ja värejä. Sellaisia tarralapulla varustettuja kangaskaupan näytetilkkuja, A4 kokoa tai osa suurempiakin. Ensimmäiset testipussukkani ompelin noista tilkuista. Osa paloista oli sen verran knafteja, että Hipun kaavaa täytyi pikkuisen pienentää. Tyttäreni ihastui tuohon hopeiseen kaavantestauspussukkaan niin että päätyi heti korupussikseen. Pikkutytöillähän ei voi koskaan olla liikaa kimmeltäviä pussukoita!

Testattuani kaavan käyttökelpoisuuden ja muokattavuuden, suurensin Hipun kaavaa penaalikokoon ja ompelin tuollaisen jalisaiheisen penaalin. Koska jaliskangas oli trikoota, silitin taustalle tukikankaan, noihin kudottuihin kankaisiin en tukikangasta laittanut, vaikka ohjeessa niin kehotettiinkin. Jämiköiltä tuntuivat ilmankin, kun vuorikankaaksi ompelin hieman tönkön tuntuisen puuvilla-pellavasekoitekankaan. Tukikankaasta huolimatta trikoon ompelu ei ollut aivat yhtä joutuisaa kuin noiden kudottujen kankaiden, joten loput pussukat valmistin noista tilkkupalasista.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Omenainen juustokakku


Tein jouluksi kahvipöytään juustokakun uudella reseptillä. Kännykästä löytyi pari räpsyä kakusta ennen tuhoamistaan ja päätin kirjata ohjeen vielä muistiin itselleni tänne blogiin, siltä varalta että toistekin tulisi tehtyä. Alkuperäinen ohje löytyy Valion sivuilta, sitä tapani mukaan taas hieman allergioiden vuoksi ja jääkapista löytyvien ainesten mukaan soveltelin, vaikka tällä kertaa melkein reseptissä pysyinkin.

Ihan olin tyytyväinen kakun ulkonäköönkin, joskin nyt kun katsoin tuon alkuperäisen reseptikuvan niin aika köpöseltähän tuo oma tekeleeni näytti siihen verrattuna. :D "Valkoisia ruusuja" olisi varmaan saanut kuorimalla omenat. Tummanpunaiset ruusut ovat luumuja. Varmaan värierot ruusuissa olisi saanut valitsemalla eri lajikkeiden omenoita, jos ei halua luumuja käyttää.

Pohja:
200 g piparkakkuja
50 g voita (taisin käyttää vähän enemmän)

Täyte:
2 rasiaa Philadelphia tuorejuustoa
1 rasia Valion vanilijan makuista tuorejuustoa
2 munaa
vajaa ½ dl sokeria
1 tl vanilijasokeria
1 tl kardemummaa
2 rkl maissitärkkelystä (alkuperäisohjeessa perunajauhoja)

Pinnalle:
Pari omenaa
Muutama luumu

  • Hienonna piparit. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Levitä leivinpaperilla pohjustetun ja reunoilta voidellun irtopohjavuoan (Ø 23 cm) pohjalle ja hiukan reunoille.
  • Sekoita tuorejuuston joukkoon muut täytteen aineet. Vatkaa käsivatkaimella muutama min, kunnes seos on tasaista ja kuohkeaa.
  • Puolita hedelmät. Poista omenoista siemenkodat sekä kannat ja luumuista kivet. Viipaloi mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Esikypsennä viipaleet kaatamalla kiehuvaa vettä niiden päälle ja antamalla seistä n. 5 min. Valuta sen jälkeen huolellisesti. Mausta halutessasi kanelilla.
  • Tee hedelmäviipaleista ruusuja laittamalla muutamia viipaleita limittäin ja kierittämällä ne rullaksi. Laita ruusut kakun pinnalle vieri viereen.
  • Paista 175 asteessa uunin ala-/keskiosassa n. 40 min, kunnes täyte on hyytynyt.
Anna kakun jäähtyä hyvin, mielellään yön yli.

torstai 4. tammikuuta 2018

Teinisukat


Näistä piti tulla alunperin sukat aikuiselle miehelle. Kantapään jälkeen koesovitin sukkaa miehelläni todeten sukkatekeleeni olevan liian ahdas aikuisen miehen jalkaan. Ei tullut joululahjasukkia näistä. Motivaatio katosi. Valmistin kuitenkin sukan loppuun asti. Omassa koossani, sillä omaan jalkaan sain sukan sujautettua. Tyyli ei vain oikein istunut omaan silmään. Tai ehkä olisinkin saanut oppilaiden silmissä katu-uskottavuutta. :D Toinen pari jäi odottamaan joulun jälkeistä aikaa. Ei ollut enää kiire, kun en tiennyt kenelle edes päätyvät.

Sitten muistin, että teini-ikäisellä kummipojallani on nykyään samankokoinen jalka kuin itselläni. Taidan pistää postipaketin kummipojalle.


Lankana Novitan Nalle, puikot nro 2,5... tai 3..? En enää edes muista. Varressa silmukkamäärä 76. Olisi voinut tuon silmukkamäärän sovittaa tuohon kuvioonkin, mutten tiedä miksi en niin tehnyt. Takana kulkee sellainen vetoketjua muistuttava pystyraita kierroksen vaihtumiskohdassa. Kuvio on 12 jaollinen. Ehkä järkeilin että 84 silmukkaa olisi liikaa ja 72 liian vähän. Lopulta aikuisen kokoon tuo 84 silmukkaa olisi varmasi ollutkin passeli. Ja olisihan tuossa ollut varaa kikkailla astetta pienemmällä puikkokoolla, jos leveys olisi ollut reilu. No, näistä tuli nyt tällaiset.

Kuvio alkujaan Pinterest-pomintoja täältä.

torstai 28. joulukuuta 2017

Hyvän mielen paketit


Piti tehdä tämä postaus jo ennen joulua, mutta kaikessa kiireessä lopulta jäi. Tulee nyt sitten vähän joulupostausta vielä joulun jälkeenkin.

Yritän pitää kangashankinnoissa edes jonkinlaisen tasapainon, kaksi isoa muovilaatikkoa. Toisessa on ne isommat tai korkkaamattomat kankaat ja toiseen kerääntyy leikeltyjä epämääräisen kokoisia ja muotoisia kankaan palasia, joista saisi vielä ommeltua jotain. Ainakin pienille lapsille. Paitsi ettei meillä enää asu ihan pieniä lapsia... Aika ajoin ystäville toki syntyy vielä nyyttejä ja silloin on kiva kaivella tilkkulaatikon uumenista niitä ihanimpien kuosien jämäpaloja, joista vielä saa minikokoisia vaatteita ommeltua.

Tuo tilkkulaatikko on taas ääriään myöten täynnä. Sinne tarvittiin tilaa, joten sain ajatuksen jämäpalojen hyötykäyttöön. Monilla paikkakunnilla järjestetään aina joulun alla Joulupuu-keräys. Hyvän mielen kampanjalla kerätään joululahjoja niille lapsille, joilla asiat eivät syystä tai toisesta ole aivan parhain päin. Monasti on pitänyt siihen osallistua, mutta sitten on kaikessa joulukiireessä jäänyt ja yhtäkkiä sitä huomaa, että viimeinen pakettien jättöpäivä meni jo. Tällä kertaa päätin ehtiä ajoissa. Ompelin tilkkulaatikon aarteista pikkuisille paketinsaajille pehmoisia peketteja. Enempäänkin olisi ollut materiaalia, mutta aika kävi taas tiukille. Ehkä ensi jouluksi aloitan tämän hyvän mielen projektin hyvissä ajoin etukäteen. Tai vaikka aina, kun tilkkulaatikko tuntuu tursuavan ja sinne pitäisi saada tilaa. Tai kun jotakin ihanaa kuosia jää yli omien tarpeiden, eikä keksi, mitä siitä vielä ompelisi. :)


Kuvan paketit eivät oikeastaan liity tuohon joulupuukeräykseen. Kiireessä jäi ottamatta pakettikuvat lapsille menevistä nyssäköistä ja päätin niputtaa tähän samaan postaukseen joulujuttuja enemmänkin. Joulu kun kerran menikin jo. Jouluperinteisiini kuuluu käynti joulumarkkinoilla. Jos ei muuta, niin joulupöytään sieltä sillit ostan. Tällä kertaa ostin myös nahkarukkaset itselle ja lapsille. Nahkarukkaskojulla oli myynnissä myös parin euron nahkatilkkupussukoita. Ihan taas en tiennyt mitä niistä askartelisin, mutta kun halvalla sai...

Leikkelin nahkatilkuista koristeita joulupaketteihin. Naskalilla pari reikää kuvion keskelle, pakettinaru  halki ja pujottelu kapean narun läpi. Tuli aika kivoja. :)


Näihin paketteihin päätyi sitten yllätys, yllätys: villasukkia! Kesän värjäyskokeiluista syntyi aika monet raitasukat. Aika meinasi jälleen lahjoja tehtaillessa käydä vähän tiukille, joten tämä malli oli sopivan nopeaa toteuttaa sarjatuotantona. Jokainen sukkapari väriyhdistelmiltään kuitenkin vähän omanlaisensa, vaikka äkkiseltään katsoen samanlaisilta näyttävätkin. Ainakin käytetyt värisävyt ovat uniikkeja.


Tontut olivat syksyllä käyneet ilmeisesti kurkkimassa väjäyspuuhiani sen verran, että joulupukki ymmärrsi tuoda lahjaksi kerintälaitteen. Ensi kesän värjäyspuuhia odotellessa. :)

torstai 14. joulukuuta 2017

Kukonaskellapaset


Pari vuotta sitten tein Lankavan ilmaisohjetta mukaillen kukonaskelsukat. Piti joululahjaksi tehdä toiset samanlaiset, mutten tarkistanut aiemmin käyttämääni puikkokokoa ja silmukkamäärää. Fiilispohjalta aloitin varren 60 silmukalla 2,5 puikoilla. Jonkun matkaa neulottuani totesin, että neulomuksestani tuli sukan varreksi liian piukka. Purkamaankaan en viitsinyt ryhtyä, joten oli muutettava suunnitelmaa lennosta. Mieheni mukaan omistan noin 200 paria villasukkia, lapasia aika paljon vähemmän, niistäkin enemmistö taitaa olla äitini neulomia. Villasukkien kohdalla lennosta soveltaminen sujuu jo rutiinilla, mutta eiköhän lapasetkin ilman ohjetta onnistuisi. Eipä kai niissä muuten mitään ihmeellistä tulisi eteen, mutta kuvion sovittamisesta peukaloon tai kärjen kavennuksiin minulla ei ollut oikein valmista strategiaa mietittynä, päätin ratkoa ne sitten matkan varrella.


Hyvät näistä tuli, kärsivällisyyteni ei vain oikein riitä tarkan ohjeen ylös kirjaamiseen ja koitin soveltaa toisen lapasen ainakin suunnilleen samalla tavalla kuin tuon ensimmäisenkin. Kuvion raidoitus toki helpottaa rivien laskemista ja kevennusten tai peukalon aloituskohta oli niiden avulla suht helppo laskea. Koska annan nämä lapaset pukin konttiin, kirjaan tähän vielä jälkikäteen lähinnä itseäni varten ylös viitteelliset ohjeet siltä varalta, että haluaisin joskus toiset samantapaiset tehdä. (Oikeastaan harmaa villakangastakkini kaipaisi kaveriksi harmaavalkoisia lapasia... ehkä joskus sitten sellaiset).

Peruskuvio noudattaa kolmessa rivissä 4 silmukan rytmiä:
1. rivi: neulo 2, nosta 2
2. rivi: neulo 2, neulo nostetut silmukat ristiin (neulo vasemmalta puikolta järjestyksessään toinen silmukka takareunasta ja sen jälkeen etummainen silmukka etureunasta, tiputa puikolta samaan aikaan.
3. rivi: neulo kaikki oikein

Kolmen rivin jälkeen vaihtuu väri ja periaatteessa sama kuviointi, mutta eri rytmiin:
1. rivi: nosta 2, neulo 2 jne... Tuossa ylempänä linkittämässäni Lankavan ohjeessa tarkempi ohje tästäkin.

Peukalo:
Poimi kymmenenneltä mustalta raidalta 3. riviltä 10 silmukkaa odottamaan langalle. Aloittaessa peukalon neulomisen, poimin aukon reunoilta yhteensä 14 silmukkaa, peukku neulottu siis 24 silmukalla.

Kärkikavennukset:
Aloita kavennukset 20. raidan 3. riviltä. 1. ja 3. puikon alussa ylivetokavennus, 2. ja 4. puikon lopussa 2 yhteen. (välillä joutuu vähän kavennuksia soveltamaan, jotta osuu paremmin kuvioon, esim silmukannostokierroksilla en tehnyt puikon loppuun 2 yhteen kavennusta, vaan nostin takimmaisen silmukan etummaisen yli.) Toista kavennuksia joka toisella rivillä, kunnes 20 silmukkaa jäljellä. Neulo lopuista silmukoista sauma silmukoimalla. Silmukointi on aluksi vähän hidasta puuhaa, mutta harjoituksen myötä alkaa tämäkin mennä jo rutiinilla eikä tarvitse ohjevideosta luntata. Jonkin verran sukan kärkiä päättelen samalla metodilla.


Lankana Novitan Nalle. Lapanen on aika napakka, väljempään malliin kannattaa valita kolmosen puikot. Vähän nämä on karheahkot, seuraavat ehkä pehmeämmällä langalla.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Tai, no... mekko


Kaino... Tai... no... mekko. Kainolta tuli aikoinaan kokeiluerä puuvillaneuloksia myyntiin. Tilasin silloin Auroraa, enkä ole sen koommin Kainon neuloksia myynnissä bongannutkaan. Kangas oli taas niiiiin ihana, että sitä piti pitkään varastossa jemmata ennen kuin uskalsi palasiksi leikellä. Joulun ja itsenäisyyspäivän lähestyessä kalenteriin alkoi tulla kaikenlaista hieman juhlavampaa tilaisuutta, johon halusin pukea jotain trikoomekkoa parempaa. Sain vihdoin ommeltua Auroran mekoksi asti. Jotenkin oli kuitenkin tätä ommellessa planeetat väärissä asennoissa. Jos joku asia saattoi mennä pieleen, se tämän mekon kanssa varmasti meni.


Ensin meni pieleen kaavoitus. Piti tulla hihallinen malli, vaan näyttikin hihoilla pöljältä ja muunsin mallin lennosta liivimekkotyyliseksi. Hieman jännitti tuo muokkaus, kun oli palaset toisen mallin mukaan jo leikellyt.


Sitten kävi näin. WTF??? Niin vain kummatkin neulat irtosivat kesken ompelun. Ihan olin itse muutama kuukausi sitten vaihtanut saumurin neulat. Täydellisesti sopivaa työkalua en siihen hätään löytänyt, joten kiristin sellaisella ruuvarilla, joka käteen sattui, ja joka nyt jollain tapaa edes hommassa toimi. Hyvin niilläkin kiristyksillä muutama kuukausi surauteltiin. Mieheni kävi hakemassa autotallista kuusiokulma-avaimen ja pyöritteli silmiään, kun näki millä olin neulat alkujaan kiristänyt. :)

Kun kone saatiin jälleen kuntoon, saumuroin helman, käänsin kertaalleen taitteelle ja huolittelin kaksoisneulalla. Kamala tuli. Pääntiellä ja hiha-aukoilla metodi toimi, mutta helmapa kupristi kummasti. Oli vinokin vielä. Purkuun meni. Ihan hirveää hommaa mustan langan purkaminen mustapohjaisesta neuloksesta. Leikkelin helman suoraksi. Nyt oli sitten edestä kuvio vinossa. Takaa menee hyvin, mutta ilmeisesti olen alkujaankin leikannut tuon etukappaleen jotenkin vinoon kuvioonsa nähden.  Vähemmän kuitenkin häiritsi kuvion vinous kuin helman vinous. Taittelin helman tällä kertaa kaksinkertaiselle taitteelle, josko sillä tuo helman kupruilu korjaantuisi. Älysin kuitenkin koesovittaa ennen ompelua. Nyt oli sitten pituus pöljä. Juuri tuossa polven kohdalla. Typerältä näytti päällä. Piti olla alkujaan vähän polven alle, mutta helman korjailujen ja kaksoistaitosten myötä lyheni hölmöön mittaan. Täytyi lyhentää lisää, että olisi edes vähän polven yläpuolella tuo helma.

Kangas on kyllä ihana, ja kyllä tällä mekolla koulun ja tarhan juhlat on juhlittu, mutta seuraavan Kaino-mekkoni taidan ostaa valmiina. Tämän prosessin jälkeen ymmärrän myös oikein hyvin, jos ei Kainolta jatkossakaan haluta laittaa neuloksia myyntiin harrastelijaompelijoiden tunaroitavaksi. :D

lauantai 2. joulukuuta 2017

Tarinakalenteri


Löysin Oranssia-blogista ihastuttavan satuhierontatarinakalenterin. Tarinakalenteria varten oli ommeltava kalenteri, jonka taskuihin voisi päivän tarinat sujauttaa. Ajatus 24 pikkuruisen taskun huolitteluista ei oikein innostanut, joten päätin oikaista ja ommella aina koko rivin yhtenäisestä suikaleesta.


Jostakin joskus on tarttunut matkaan tällaisia kangaskaupan näytetilkkuja. Ullakolla ovat olleet pitkään jouten. Tällaiseen askarteluun olisivat juuri omiaan. Koska tilkkumateriaalia oli enemmän kuin riittävästi, päätin samalla vaivalla ommella tarinakalenterin myös siskontytölleni. Taustakankaiksi hyödynsin aikaisemmista ompeluksista yli jääneitä jämäpalasia.


Joulunjälkeisestä alesta olen jonain vuonna ostanut tuollaisia tarrakiinnityksellä varustettuja kalenterin numerolaattoja. Halvalla kun oli saanut, olin niitäkin ostanut kaksin kappalein. Paitsi että kummastakin laatasta olivat innokkaat pikkuapulaiseni käyneet jossain vaiheessa liimailemassa hajanaisia numeroita omiin askarteluihinsa. Päätin paikkailla puuttuvia numeroita koristenapein. Numerolaatat ja napit kiinnitin taskuihin kangasliimalla.