lauantai 5. toukokuuta 2018

Kiireellä kantapäähän


Koska Suomen kesä on aina yhtä arvaamaton, päätin tehdä viluiselle ystävälleni villasukat 40-vuotislahjaksi. Eihän se syntymäpäivä yllätyksenä tullut, mutta kun aloittamista lykkää tarpeeksi kauan, niin kiirehän siinä tulee. Tiedostaessani tämän seikan liiankin hyvin, valitsin prosessia jouduttaakseni paksuhkon langan ja nelosen puikot. Lanka sinällään ei ole omaa lemppariani, mistä lie joskus siunaantunut Pirta sukkalankaa. Melkoisen karheaa, mutta kaipa tuo villasukissa menee.

Mallikin on melko yksinkertainen ja suht nopeaa neulottavaa, kun 3 neljästä puikosta saa neuloa samalla värillä sileää neuletta. Sen yhden puikon kanssa joutuu vähän askartelemaan, käyttämään apupuikkoa ja peräti järkeilemään. Vaikka nopeasti tuonkin kuvion oppii ja lopulta rutiinilla meni tuo neljäskin puikko.

Apupuikkona käytän puista coctailtikkua, syystä että se on sopivan pieni eikä nostettu silmukka pääse vahingossa putoamaan, kun apupuikon pinta ei ole liukas. Tämä tapa lähti joskus vähän vahingossa, kun mökkireissulla aloin neuloa palmikkoneuletta, eikä puikkovaraston koko repertuaaria ollut sillä kertaa mukana. Päätin käyttää apupuikkona mitä mökiltä löytyy. Sillä kertaa löytyi coctailtikkuja. Totesin, että tuollainen puinen tikku on itse asiassa tähän virkaan paljon varsinaista "virallista" apupuikkoa käytännöllisempi. Joskus jollakin reissulla on tullut neulottua palmikoita hammastikkujenkin kanssa. :)


Kuvion sijoittumista mielestäni ihan järkeilin. Niin että tulisi vasemmassa sukassa 2. puikolle ja oikeassa sukassa 3. puikolle. Tulisi sitten tuo kierrekuvio kummankin sukan etupuolelle ulkoreunaan. Kierteetkin tein peilikuvina toisiinsa nähden. Ja kuinka sitten kävikään. Kiireellä kun neuloo kantapäätä, huomasinkin puolivälissä jälkimmäisen sukan jalkaterää, että eihän se sitten niin mennytkään. Jokin aivopieru on tuossa kantalappua aloittaessa käynyt ja nyt on sitten kummassakin sukassa kierteet samalla puolella. Peilikuvina toisiinsa nähden tosin. Päähän otti. Paljon. Teki mieli purkaa tuonne kantapään aloituskohtaan asti. Mutta sitten olisi varmasti tämä ennestäänkin tiukaksi jäänyt aikataulu kosahtanut lopullisesti. Totesin että parempi kai valuvikaisetkin sukat kuin keskeneräiset. Nyt ei auta muu kuin luottaa siihen, että katsoja luulee kuvion noin tarkoitetuksi. Toispuoleiseksi. Tarkoituksella kummassakin vasempaan reunaan. Vaan kun itsellä oli toisenlainen visio niin harmittaahan tuo. Ja vielä kun lahjaksi menee. No, ei auta. Ensi kerralla pitää varmaan aloittaa projektit ajoissa, niin ei pääse tällaisia kiireessä tehtyjä häröjä tapahtumaan. Tai jos tapahtuu, varaa ainakin aikaa virheensä korjaamiselle.


Kierrekuvio on Coocie A.:n Sukkia. Rakkaudella. -kirjasta. Käyttämäni kierre on Lissajous-sukista yksi osio. Maksullisena ohjeena Ravelrystakin Lissajousit löytyvät. Alkuperäinen Lissajous siis paljon tätä minun pelkistämääni sukkamallia monimutkaisempi.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Sadepäivän puuhia


Vähän vahingossa törmäsin sovellukseen nimeltä Easil. Toimii näppärästi Googlen tunnuksilla ja ilmaisversiollakin pystyy askartelemaan kaikenlaista kivaa. Vaatii kyllä oikean tietokoneen, padilla sovellus ei toistaiseksi toimi. Tässähän se sadepäivä onkin kulunut näppärästi koneen äärellä kuvia selaillessa ja muokatessa. Aika koukuttavaa puuhaa. :) Vapputervehdyksiin nappasin kokeilumielessä eilisen ja tämän päivän kännykkäräpsyjä.


Viime kesänä tuli otettua aika paljon kukkakuvia omasta pihapiiristä. Pääasiassa kännykkäräpsyjä, mutta osasta tuli ihan kivojakin. Mitään sen ihmeellisempää käyttöä en niille koskaan ajatellut, mutta nyt aloin kokeilemaan, josko noista kukkaräpsyistä turailisikin sähköisiä kortteja valmiiksi repertuaariksi sitten kun sellaisille on tarvetta. Yleensähän korttien teko jää aina viime tippaan. Olisi sitten hätävarana edes jotain valmiina niihin viimetipan hetkiin.


Sähköisiä kortteja toki netti on pullollaan. Mutta jos kuvassa on viime kesänä omalla pihalla kukkinut alppiruusu, on se silti jollain tapaa paljon kototekoisemman oloinen, kuin jonkun toisen suunnittelema kuva. Eräänlaista käsityötä kai tämäkin. Kun kukan on ensin itse kasvattanut, itse ottanut siitä kuvan ja itse suunnitellut kortille layoutin..? Näistä tuo jälkimmäinen osio ainakin tuon Easilin avulla lienee se easein.


Samasta kuvasta kaksi erilaista versiota... Tuokin kukka omalta pihalta. Sellainen hopealehtinen, vaan en kyllä millään muista mikä tuon kukan nimi on..?


Perus jokapaikan onnittelukortti yli kukkineesta unikosta.


Ja vielä viikonlopun juhliin yksi tällainen...


Vielä en ole kokeillut minkälaiseksi laatu näissä ilmaisversion kuvissa menee tulostaessa, mutta ihan hauskaa puuhastelua ainakin somettamiseen. :)


tiistai 24. huhtikuuta 2018

Usva


Tuntuu kuin tätä huivia olisi tehnyt ikuisuuden. Tai no, kaksi kuukautta. Ikuisuudelta se tuntui. Tarkistin, että edellinen neuleprojektini on päivitetty kaksi kuukautta sitten. Olen ottanut sellaisen periaatteen, etten aloita uutta neuleprojektia ennen kuin edellinen on valmis. Melko hyvin tässä lupauksessa olen pitäytynytkin. Kuvittelin tämän kyllä valmistuvan paljon nopeammin. Visioin kuvaavani valmiin huivin ulkona lumikinosten päällä. Jep. No ei ihan. Sinivuokkojen tai krookusten seassa olisi voinut kuvata. :D Harmaa villakangastakki, jonka kaveriksi tätä huivia aloin neulomaan, joutaa sekin jo talvisäilöön. Ensi syksyksi sitten.


Lanka on ostettu vuosia sitten Tallinnan keikalta Karnaluksista, Alize Bamboo Fine Batik Design, pyöröpuikot 3,5. Pintaneuleen mallin valitsin Haapsalun shaalit -kirjasta (Siiri Reiman, Aime Edasi). Pitsimallina käytin Käpälä I:stä. Huivini ei ole aivan yhtä ilmava kuin mallikuvassa, mutta toisaalta käyttämäni lanka on pitsilangaksi aika paksua. Tällaisessa pitsihuivissa toimisi varmasti paremmin aivan ohut lanka.


Aloittaessani en ollut aivan varma tulisiko tästä tuubimallinen vai "pötkömäinen". Päädyin pötköön. Mittaa huiville kertyi n. 180 ja leveyttä nelisenkymmentä senttiä. Lankaa kului vajaat kaksi kerää. Niistä jälkimmäinen oli värimaailmaltaan jotenkin tummasävytteisempi kuin ensimmäinen, joten huivi ei ole väritykseltään aivan symmetrinen. En ole vielä päättänyt kuinka paljon se häiritsee. Vai häiritseekö ollenkaan.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Nallepipo


Uusi kevättakki löytyi Frozenin väreissä. Tähän värimaailmaan sopivaa pipoa ei vielä ollutkaan. Hyvä syy ommella yksi pipo lisää. :) Kangas kauan sitten Majapuulta tilattu MuttuRallan Bears, liekö sitä tässä värissä enää saatavillakaan, pinkkinä näytti ainakin vielä Majapuulla olevan.


Pipokaava oma muokkaukseni, jonka alkuperää en enää edes muista, varmaan vanhojen pipojen pohjalta sovellettu. Tarkoitus oli tehdä tästä sellainen ruttumalli. Olin jo leikellyt kankaan, kun "asiakas" tuli paikalle ja kertoi haluavansa pipoon korvat. Lennosta suunnitelma muuttui ja leikkelin tilkuista korvapalat. Istutin korvat päälaen saumoihin ja surautin pipon kasaan. Fiksuna olisin ennen ompelua hieman lyhentänyt alkuperäistä ruttupipoksi suunnittelemaani mallia, mutta näin en tehnyt. Korvien kanssa pipo näytti pöljältä koko pituudessaan. Pienen taitteen kanssa toimii paremmin.


Tätä kangasta tuli aikoinaan tilattua aika reilu määrä. Yhteen projektiin siitä vielä riittäisi. Täytyy varmaan surauttaa pikaisesti loppuun, niin kauan kun kuosi vielä kelpaa lapsille. Viime vuonna ompelin tästä pojalleni paidan. Paita on ollut kovasti mieluinen niin äidille kuin pojallekin, mutta joskus lapset möläyttävät toisilleen kurjalta tuntuvia kommentteja. Syksyllä meillä oli eskarikaveri kylässä ja pojallani oli tuo karhupaita päällä. Kaveri katsoi paitaa ja kysyi "Miks sulla on tollanen vauvapaita?". En ollut koskaan osannut ajatella tätä "vauvakuosina", mutta lapset näkevät joskus toisin. Hetken jo mietin, että noinkohan paita on viimeistä kertaa poikani päällä, mutta poikani vain totesi rauhallisesti, ettei noin saa sanoa ja jatkoi leikkiä. Hyvillä mielin on pitänyt paitaansa tuon jälkeenkin.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Metsän poika


Aiemmin tein tästä Verson Puodin kankaasta siskon tytölleni mekon, nyt Mira Malliuksen Kolmen kopla päätyi myös poikani paitaan. Kevään koittaessa  majanrakennuspuuhat naapurin poikien kanssa ovat käyneet vilkkaana ja "kolmen kopla" on pyörinyt lähes päivittäin metsän siimeksessä. Metsäkuosi sopii siis mainiosti majanrakentajalle. Hihat muistaakseni Kangaskapinan valikoimista. Paitakaava oma muokkaukseni.


Uusi kangaskauppatuttavuus oli Nimipyyhe (jotenkin hassu nimi). Pääsiäisen alla Nimipyyhkeen nettikaupassa oli tarjous, jossa kangasta tulisi tuplamäärä. Postittivat oman tilauksen verran yllärikangasta extrana. Varsinaisesti uusia kankaita en olisi tarvinnut, ennen kuin vanhatkin on ommeltu, tai edes raivattu kangaslaatikkoon enemmän tilaa, mutta... jonkinlainen Vilénin Sulo varmaan nosti taas päätään ja retkahdin, sillä Nimipyyhkeellä näytti olevan vielä yksiväristä joustofroteeta, mitä läheskään kaikista kaupoista ei nykyään enää saa. Kai se on jotenkin epätrendikäs materiaali. Minusta se on kuitenkin ihan parasta housumatskua. Yllätyksenä tämä oli jotenkin paksumpaa kuin aiemmat käyttämäni joustofroteet. Nurja puoli oli vähän nukkamainen, melkeinpä fleecemäinen. Näin kesää vasten saattaa olla hiukan lämpimät housut, mutta varmuuden vuoksi tein aika pitkillä lahkeilla. Kaavaksi valitsin Ottobren luottokaavan Happy Champin (OB 6/2014), jonka olen joskus vuosia sitten piirtänyt lainalehdestä monta numeroa pienempänä. Itse olen sitä aina pojan kasvaessa näppituntumalla asteittain suurentanut. Hyvin toimii kaava vieläkin. :)


Erityisesti tykkään takaosan leikkauksesta ja takataskuista. Kaava on hieman "farkkumainen", mutta resorivyötärön ja resorilahkeensuiden myötä kaava toimii mainiosti joustaville materiaaleille. Etutaskuja olen vuosien saatossa hieman modannut toisenlaiseksi. Alkuperäismallissa etutaskut ommellaan päälle, itse olen nyt muutamissa housuissa modannut tuon taskun lahjeosan sisälle, tikkaukset toki näkyvät päällipuolelle tässäkin versiossa.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kolmen kopla


Pikkusiskoni tykkää kovasti Mira Malliuksen kuvituksista. Turun kässämessuilta löysin Verson Puodilta tätä Malliuksen suunnittelemaa Kolmen kopla -joustokollegea. Pakkohan sitä(-kin) oli ostaa! :) Ja onhan tuo kuosi kyllä iiihana.


 Kankaan kanssa kuljin sitten kojulta kojulle yrittäen metsästää väreihin sointuvaa yksiväristä trikoota. Lopulta löysin aivan täydellisen turkoosin kaverin, vaan enpä enää muista oliko tuo turkoosi PaaPiin vai Käpysin valikoimista bongattu... Voi olla joltain muultakin kojulta, sen verran iso kangaskassi jäi noilta messuilta kotiin tuomisiksi, ettei kaikkea enää muista.


Kaavana käytin hyväksi havaitsemaani Roses On Grey -mallia (OB 4/2016). Alkuperäiskaavaan kuuluisi tasku tuohon eteen. Taskukappaleen leikkelin, mutta sitten en malttanutkaan laittaa sitä. Kankaan kuosi on niin ihana, etten raaskinut rikkoa kolmen koplaa ja peittää kettua turkoosilla taskulla.


torstai 5. huhtikuuta 2018

Puluja..?


Kankaan nimi on Puluparvi, tiedä sitten onko kuosin suunnitelleella Terhi Söderlundilla erilaiset ornitologiaopinnot kuin itselläni, mutta omaan silmään nuo näyttävät kyllä enemmän pelikaanin ja albatrossin risteymältä. :D Tipuja kuin tipuja, hauska kuosi joka tapauksessa jälleen Verson Puodilta.


Pyykkikone tuntuu lyhentävän yhtenään eskarilaisemme hihoja ja housunlahkeita. Omia vaatteitani tuo masiina kutistaa lähinnä vain leveyssuunnassa. Kummallista..? Vielä tarvittiin siis kevätpaitojen päivitystä. Kohta (?) saakin jo siirtyä teepparikauteen, mutta ainakin tämä vielä pitkin hihoin. Taitaa olla toiveajattelua tuo ilmojen lämpeneminen, ehkä näitä pitkähihaisia tulee vielä lisää...  Kaava oma peruspertsapaidan luottokaava.