maanantai 18. syyskuuta 2017

Maidotonta leivontaa


Juhlimme viikonloppuna perhepiirissä 114-vuotissynttäreitä -Äitini syntymäpäivää, myöhästynyttä  poikani synttäriä ja jo hieman ennakoiden lähestyvää omaa syntymäpäivääni. Mitään sen isompia juhlia ei järjestetty, mutta vanhempani sekä sisarukseni perheineen kokoonnuimme kaikki meille pitkästä aikaa. Koska siskontyttöni ruokavalio on maidoton, jouduin hieman soveltamaan ja yhdistelemään perinteisiä reseptejä. Onneksi nykyään erilaisia maitoa korvaavia tuotteita löytyy jo vaikka mitä. Tuntuu, että valikoima kasvaa koko ajan. (Pari vuotta maidotonta ruokavaliota myös oman tyttären kanssa pakotti lukemaan tuoteselosteita entistä tarkemmin ja harjaannutti silmää aika tavalla löytämään tuotteita, mitä aiemmin ei ollut edes noteerannut.) Koska erityisruokavalioreseptejä joutuu useimmiten kuitenkin jollain tapaa soveltamaan, ajattelin samalla kirjata tänne blogiin, tämänkertaiset sovellukseni, jos niitä joskus jatkossa tarvitsee. Ehkäpä näistä voi joskus olla jotain iloa jollekin toisellekin.


Maidoton suklaakakku muunneltu ja sovellettu Leivo mun kaa -blogin Maailman paras ja helpoin suklaakakku reseptin pohjalta.

Maidoton suklaakakku

POHJA
200 g maidotonta leivontamargariinia
3 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
4 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
Ripaus suolaa
2 tl vaniljasokeria
3 dl kaurajuomaa

KAKUN KOSTUTUS
Noin 0,5-1 dl kaurajuomaa

TÄYTE
1 iso banaani
n. 0,5-1 dl mansikkahilloa

SUKLAAKUORRUTE REUNOILLE
100 g pehmeää, puoliksi sulanutta maidotonta leivontamargariinia
0,5 dl kaakaojauhetta
1-1,5 dl tomusokeria
2-3 rkl kaurajuomaa

SUKLAAKUORRUTE KAKUN PÄÄLLE
200g Brunbergin tummaa suklaata ( = maidotonta)
n. 2rkl maidotonta margariinia

Vuoraa 24 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, voitele ja korppujauhota reunat. Sulata margariini. Vatkaa munat ja sokerit. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä munavaahtoseokseen pienissä erissä vuorotellen jauhoseosta, kaurajuomaa ja sulatettua margariinia. Sekoita hyvin. Kaada massa vuokaan. Paista 175 asteessa n.50-60 minuuttia.

Halkaise jäähtynyt kakku. Kostuta kaurajuomalla (kakku on aika tuhtia, eikä ime kovin paljon nestettä). Muussaa banaani ja sekoita siihen sopiva määrä mansikkahilloa. Kaada täyte kakkupohjan päälle ja nosta kansi paikoilleen. Kostuta kantta hieman kaurajuomalla. Laita kakku jääkaappiin vetäytymään ja valmista päällinen ja reunakuorrute.

Sulata 200 g suklaata vesihauteessa, lisää joukkoon pari rkl margariinia. Kaada suklaaseos kakun keskelle. Levitä suklaata keskeltä reunoja kohti. Vatkaa sähkövatkaimella reunakuorrutteen aineet keskenään ja pursota massa reunoille.



Huomioita kakkuun liittyen:
Reunakuorrute näillä mitoilla jäi vähän knaftiksi, eli tuon määrän olisi voinut tehdä tuplanakin. Tällöin olisi ehkä saanut tuosta reunasta hifisteltyä nätimmän. Nyt joutui vähän pihistelemään ja eipä tuo pursotus muutenkaan ole ihan leipälajini... Kakun maku paranee jääkaapissa, mutta samalla pinta jähmettyy aika kovaksi, tuhtia suklaata kun on. Kakun leikattavuus ei siis ole helpoin mahdollinen. Itse tykkään juuri tuollaisesta loksahtavan lohkeilevasta suklaapinnasta, mutta makuasia...


Maidoton kuningatarpiirakka sovellettu Liian hyvää -blogin Ihana mustikkapiirakka reseptin pohjalta.

Maidoton kuningatarpiirakka

Pohja:
200g maidotonta leivontamargariinia
2 dl sokeria
2 isoa kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl laivinjauhetta
2 rkl kaurajuomaa

Täyte:
n. 3 dl jäisiä mustikoita
n. 2 dl jäisiä vadelmia
500 g maustamatonta soijajogurttia
n. 1 dl sokeria (tarkista maku ja lisää tarvittaessa)
2 tl vanilijasokeria
4 kananmunaa

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Sulata margariini. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos massaan. Lisää kaurajuoma ja sulatettu margariini. Kaada taikina uunipellille ja levitä tasaisesti. Ripottele pinnalle marjat tasaisesti. Mausta soijajogurtti sokereilla (tarkista maku). Lisää kanamunat ja sekoita hyvin. Kaada seos marjojen päälle. Paista 200 asteessa n. 25-30 min.

Kuningatarpiirakan kanssa voi tarjoilla vaikkapa Oatlyn kaurapohjaista vanilijakastiketta.


Etukäteissyntymäpäivälahjana sain äidiltäni upean itse kutomansa liinan. Värit tottakai laskelmoitu sointumaan täydellisesti ruokailuhuoneemme ruusutapetin sävyihin. Äiti <3 Siskoltani sain Fyberspatesin Gleem lace silkki-villa-luxuslankaa, valmiiksi neulotun mallitilkun kera. Pikkusisko <3 Käsityöhurahdus taitaa kulkea suvussa. :)

maanantai 11. syyskuuta 2017

Joustofroteecollarit


Nuoren miehen housun puntit tuntuvat jäävän lyhyiksi yhtenään. Tämän tuosta saa olla uusia housuja ompelemassa. Luottohousukaavani on aikoja sitten kirjastosta lainatusta Ottobresta, Happy Champ (OB 6/2014). Piirtelin taannoin kaavat 110 tai 116 koossa. Tykkään kovasti tuosta mallista ja summittaisesti olenkin lisäillyt noihin alkuperäisiin kaavoihin lisää pituutta ja leveyttä sitä mukaa kun poika on kasvanut. Housumateriaalina joustofrotee on suosikkini. Tällä kaavalla valmistuikin nyt jo kolmannet joustofroteehousut. Myös pojalle malli ja materiaali ovat olleet mieluisat, ensimmäiset Lego-ukkelein aplikoidut Happy Champit kuluivat ahkeran käytön myötä polvesta puhki.


lauantai 9. syyskuuta 2017

Merirosvosynttärit


Eskarilaisemme vietti eilen kaverisynttäreitä. Teemaksi valitsimme tänä vuonna merirosvot. Aiemmin kesällä hyvä ystäväni piti mökkisaarellaan huikean lasten leirin merirosvoteemalla. Lapset tykkäsivät päivästä hurjasti ja äitinsä oli vähintäänkin yhtä innoissaan leirin ohjelmasta. Idea merirosvoiluun lähtikin tuolta mökkireissulta. Rekvisiittaa merirosvoiluun saimme niin ikään ystävältäni.

Pinterestin ihmeellinen maailma pursuaa toinen toistaan hienompi merirosvoiluideoita. Synttärivalmistelut meinasivat äidiltä karata hieman käsistä, kun pelkkien synttäreiden ideoimisen sijaan aloin jo mielessäni kehittelemään töihin kokonaista merirosvoviikkoa. Monet poikani synttärivalmisteluista ja ideoista päätyvätkin myöhemmin syksyllä hieman jalostettuina oppilaideni iloksi.


Idea kakkuun ja kuvia "laivan rakentamisesta" löytyi Paperblogista.  Merirosvolippuja tulostelin mm. Brother Creative Centeristä.


Juhlapöytään piti tulla myös tämän tutorialin mukainen melonihai, hieman kiireellä tehdessä omastani taisi tulla enemmän merihirviö, mutta väliäkös tuolla. :) Olin suunnitellut juhlapöytään myös mustekalanakkeja, mutta kiireessä unohdin koko nakit. Huvittaisi silti vielä juhlien jälkeenkin uteliaisuudesta kokeilla, miten tuo mustekalajuttu onnistuu. Ehkä meillä on tänään arkiruokana mustekalanakkeja. :)


Juhlapöytään päätyi myös porkkanamiekkoja sekä cheese ballseja ja Kissmet-kuulia tykinkuuliksi. Tiskeissä oikaistakseni aterioimme kertakäyttöastioissa. Tuunasin printtipääkalloin värillisistä pahvimukeista merirosvomukeja.


Ystäväni järjestämältä merirosvoleiriltä nappasin synttäriohjelmaan monia ideoita. Hieman sateinen sää rajoitti toimintamme aika paljon sisätiloihin, hieman strukturoidulla ohjelmalla yleistä melua ja hälinää sai onneksi vähän tasattua. Synttärit alkoivat merirosvoaterialla ja merirosvoksi muuntautumisella. Koska kaikki eivät mahtuneet samaan aikaan juhlapöytään, jaoin purukan kahtia niin, että osa aloitti merirosvoaterialla, osa merirosvoksi muuntautumisella.

Leikkelin ja saumuroin etukäteen kaikille synttärivieraille mustasta lakanakankaasta merirosvohuivit sekä pienet ruskeat aarrepussukat, joihin myös kaverilahjat kerättäisiin synttäreiden aikana. Jokainen sai tuunattavaksi ja koristeltavaksi myös tekonahasta tehdyn silmälapun. Huivi ja silmälappu koristeltiin haluamansa mukaiseksi valkoisella kangastussilla. Silmälappu- ja huivi-ideat ovat ystävältäni lainattua.


Valmistelin synttärivieraille myös merirosvopassit (tämäkin idea lastenleiriltä varastettu), joista lapset saivat haluamassaan järjestyksessä suorittaa erilaisia merirosvotehtäviä. Tehtävän suoritettua laatikkoon sai liimata tähtitarran. Passi-ideaa aion jalostaa merirosvoviikolla oppilaideni toiminnan ohjaukseen. Tehtävärastein ja kaksintaisteluiden varjolla merirosvoviikkoon saa mukavasti ympättyä monenlaista oppisisältöä.


Tyhjistä säilyketölkeistä tuunasin tarkkuusheittopelin. (Meillä on syöty viime päivinä aika monta hedelmäcoctailia) :D


Erilaisia merirosvoaiheisia värityskuvia, piste- ja sokkelotehtäviä on netti pullollaan. Muistipelikorttipojat tulostin täältä.



Mieheni askarteli huikean hienon Kapteeni Mustaparran vanerille liimatuista merirosvonaamatulosteista ja pitkulaisesta pahvilaatikosta. Mustaparta sai palttookseen minun vanhan villakangastakkini. Palttoo oli sen verran painava, että Mustaparta pysyi hyvin tolpillaan ilman lisäpainoja. Merirosvon suu leikattiin auki pallonheittomaalitauluksi. Pahvilaatikon alaosaan leikattiin aukko sisään menneiden pallojen poimimiseksi. Mustaparta toimi pallonheiton lisäksi myös rekvisiittana valokuvissa. Kukin vieras sai vuorollaan pukeutua merirosvokapteeniksi. Kaikilla oli omat itse tuunaamansa huivit ja silmälaput, lisäksi stailasimme vieraita miekoin, vöin ja merirosvopalttoin. Stailattuna synttärivieraista otettiin "kaverikuva" Kapteeni Mustaparran kanssa.



Toista tuntia sisätiloissa energisen lapsilauman kanssa alkaa olemaan aika maksimi. Onneksi sade iltaa kohti loppui ja pääsimme loppusynttäreiden ajaksi ulos aarrejahtiin. Olin kätkenyt pihalle aarrearkun, johon olin laittanut muovisia kultarahoja ja timantteja. Pieniin aarrekarttoihin runomuotoon kirjoitettujen vihjeiden avulla jäljitimme pihamaalta aarrearkun kätköpaikkaa. Yksi vihje johti aina seuraavan vihjeen luo, kunnes lopulta löytyi aarrearkku. Arkusta kukin vieras sai aarrepussukoihinsa kolme kultarahaa, yhden ison ja yhden pienen timantin.


Lopuksi pikkumerirosvot saivat haastaa toisensa kaksinkamppailuun ilmapallomiekoin. Miekat kukin sai kotiin viemisiksi. Miekkojen taitteluohje löytyy täältä.


Synttäripaidaksi ompelin pikku merirosvolle Kangas-Mallan Puumaja printtikankaasta t-paidan. Kaava oma muunnelmani. Printti on kankaan molemmissa reunoissa, eli paita on ommeltu ns. "väärään langansuuntaan".

maanantai 28. elokuuta 2017

Pukeudu sinivalkoiseen -päivä


Suomi 100 -teema on tänä vuonna näkynyt monissa käsityöblogeissa. Teeman ympärille on kehitelty jos jonkinlaisia haasteita, joihin ei kuitenkaan ole tullut osallistuttua, vaikka monet niistä kivoja ovat olleetkin. Tässä tulee nyt sitten minun Suomi 100 -postaukseni. Tarhassa juhlistettiin tänään Suomen juhlavuoden kunniaksi Pukeudu sinivalkoiseen -päivää. Loistava tekosyy tarttua ompelupuuhiin, kun tyttären vaatevarastosta ei (muka) löytynyt sopivan sinivalkoista päälle pantavaa. (Oikeasti Frozen-fanin vaatekaapista olisi kyllä löytynyt sinistäkin, mutta...) :)


Kangaslaatikosta löytyi vähän harmaaseen taittuvaa sinistä singletrikoota. Kaavaksi valitsin Ottobren Hummingbirdin (OB 4/2016). Tokikaan en taaskaan malttanut aivan kaavassa pitäytyä, vaan sooloilin helman leveydessä (en kaventanut helmaa pussimaiseksi vaan leikkasin helmakaitaleen tasapaksuna). Hihat saivat niin ikään lennosta erilaisen muodon kuin alkuperäisohjeessa. Sovitusvaiheessa hihat jäivät sattumalta käsivarsille hieman pussittamaan ja päätin muuntaa alkuperäiset 3/4-hihat kumpparikiristyksellä lyhythihaiseksi versioksi. Kaksoisneula ei ollut täysin yhteistyöhaluinen ohuen singletrikooni kanssa, eikä tuohon siniharmaaseen sävyyn täydellisesti passaavaa lankaakaan löytynyt varastoistani. Sunnuntai-iltana sellaista ei mistään lähdetä hakemaankaan. Päätin siis tavanomaisen kaksaripäärmäyksen sijaan ommella päärmeet valkoisella koristeompeleella. Jollain tapaa ajattelin sen sopivankin Suomi 100 -henkiseen vaatteeseen.


Jollain tapaa tuo ajatus sinivalkoisesta tunikasta perinteitä huokuvalla koristeommelpäärmäyksellä tuntui siinä hetkessä paremmalta ajatukselta kuin sitten olikaan. Tunikasta tuli vähän turhankin "lottahenkinen". Jollain tapaa vähän ankea..? Onneksi varastoista löytyi Lidlin heräteostona hommattuja silityskuvia. Niistä pupu päätyi helmaan istumaan. Tuolla pupuaplikaatiolla tunikan ilme raikastui onneksi melkoisesti.


Aamulla tarhaan lähdettäessa asu stailattiin vielä valkoisella neuleella. Ilme (myös tytön :D) parani huomattavasti, eikä tunika tuntunut enää niin raskaalta. Vaan lieneekö tuo kuitenkaan nyt niin kovin onnistunut ompelus, jos tunika ainakin omaan silmääni näyttää paremmalta neuleen kanssa kuin ilman? Ehkä tästä tuli vähän turhankin alleviivaten Suomi 100 -projekti...

perjantai 25. elokuuta 2017

Pino pipoja


Poikani jalkapalloseuralla on tulossa arpajaiset, joihin jokaisen pelaajan kotoa tulee toimittaa kolme arpavoittoa. Niinpä päätin koluta taas hieman tilkkulaatikkoani ja surauttaa muutamia pipoja arpavoitoiksi syysturnaukseen. Syksyn tullen luulisi sellaisille olevan käyttöä.


Tupsupipo on tehty Noshin lippapipon ilmaiskaavalla. -Ilman lippaa tosin, sillä pipojen oli tarkoitus valmistua nopeana sarjatuotantona ja kokemuksesta tiedän, että tuon lipan kanssa saa askarrella ja tuhertaa.

Tupsun tekoon koitin Ipanappi-blogista bongaamaani puuhaarukkakikkaa. Itselläni tosin sattuu olemaan hieman kulahtaneempi kapusta, josta laitimmainen piikki on poikki. Tähän hommaan ihan passeli sekin ja tuleepa ainakin sitomiskohta keskelle tupsua, kun piikkien välejä on vain kolme. Ihan riittävä halkaisija tupsulle tuli nelipiikkiselläkin haarukalla. Ipanapissa neuvottiin kiertämään lankaa 150 kierrosta. Blogiani lukeneille ei liene yllätys, etten laskenut kierroksia. Astetta suurpiirteisemmin pyörittelin lankaa kapustan ympärille kunnes ajattelin kierrosmäärän näyttävän passelilta.


Tupsuttomiin pipoihin pidensin hieman tuota Noshin kaavaa korkeussuunnassa. Pipoja piti tulla kolme, mutta poikani halusikin hämispipon itselleen, joten samaan syssyyn tuli ommeltua neljäskin pipo.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Vespapaita


Poppanavakan vespakankaasta olen haaveillut jo kauan. Viimein sain sitä tilattua ja tulihan tästä yksi omista lempparipaidoista uudelle eskarilaiselle. :) Erityisen tyytyväinen olen resorin väriin. Harvoin onnistuu löytämään noin täydellisesti väreihin passaavan kantin. Resorikangas kun on ostettu Jättirätistä eli ihan sattumaa on, että osuu noin hyvin skootterin väriin.

Kaava oma muokkaukseni, josta olen välillä ommellut pitkähihaisia, välillä lyhythihaisia versioita.

lauantai 12. elokuuta 2017

On ihan ok muuttaa mieltään...


Olin näkemässä puolitoista vuotiasta siskontyttöäni ja päätin ommella hänelle jotain. Etsiessäni sopivaa kaavaa tälle ihanalle kankaalle, ihastuin hupulliseen California Surfing -mekkoon (OB 3/2017). Koska nyt oltiin jo syksyn kynnyksellä, ajattelin muokata kaavan lyhythihaisesta pitkähihaiseksi. Ennen hihojen ja hupun kiinnitystä tulin toisiin ajatuksiin. Mekko on tehty koossa 80, mutta nelivuotias tyttäreni kuuluu keijukategoriaan ja päätin koesovittaa keskeneräistä tekelettä hänen päälleen. 80 koon mekko näytti oikeastaan hirmuisen söpöltä topilta nelivuotiaan tyttäreni päällä. Entä jos tästä tekisikin liivimekon? Hihat ja huppupalat oli tosin jo leikelty, mutta voisihan ne käyttää johonkin muuhunkin.


Aluksi ajattelin tekeväni niistä hupullisen pitkähihaisen paidan. Alkuperäistä kaavaa hieman lyhentäen ja muokaten sellaisen olisi saanut aika simppelisti toteutettua. Vaan sitten en löytänyt sopivanväristä trikoota. Ruskeaa olisi ollut, mutta yhdistelmä näytti jotenkin liian... No... 70-lukuiselta. Ei kai siinäkään mitään pahaa ole, retroiluhan on ihan veikeää. Mutta sitten tuli voimakas takauma lukion käytävän seiniin, joissa ruskean ja keltaisen liittoa toistui metritolkulla. Ei.

Sitten löysin harmaan joustofroteen, jota olin tilannut pojalleni housukankaaksi. Väri sopi aika kivasti karhujen väriin... Leikkelin housupalat ja jämistä sai kuin saikin vielä pikkuisen hupparin etu- ja takakappaleet. Joustofrotee on kankaana sen verran paksumpaa, että vetoketjullinen huppari tuntui kivemmalta kuin paitamalli. Sellaiseen ei vain ollut kaavoja, nyt kun huppu ja hihat oli jo leikelty California Surfing -mekon kaavalla. Oli pakko taas soveltaa. Projektiin toi lisähaastetta se, etten ole koskaan vetoketjullista hupparia ommellut.

Kankaan leikkuuvaiheessa en ollut vielä ihan varma laitanko helmaan resorin vai en, leikkelin varmuuden vuoksi helman aika pitkänä. Resosin väri, jota käytin liivimekon kanttaukseen näytti harmaan joustofroteen reunassa jotenkin tunkkaiselta, joten kanttasin hupun reunat sinapinkeltaisella. Siinä vaiheessa kun kuvittelin ompelevani hupparin hihansuihin ja alareunaankin resorit. Mutta... Sinapinkeltainen resoripa oli kovin plurua. Ei siitä olisi saanut jämäköitä hiharesoreita ja hupparin alareunaa. Ja järkikin alkoi kulkea paakuissa sen suhteen, missä järjestyksessä ja miten resori ja vetoketju tulisi huppariin kiinnittää. Jätin helmaresorin pois kokonaan. Hihansuut kanttasin sinapinkeltaisella plururesorilla.


Nyt jäi vähän kutkuttamaan tuollaisen muokatun California Surfing -topin teko tyttärellenikin, ehkäpä vähän isommassa koossa kuin 80. :) Kankaan jämistä riittäisi nipin napin sellaiseen. Tykkään etenkin tuosta kaula-aukosta, joka tuo malliin erilaista ilmettä.

Ehkä uskallan nyt niitä huppareitakin ommella. Jos vaikka seuraava ihan ohjeen ja kaavojen kera, nyt kun tämä ensimmäinen versio tuli tehtyä työ tekijäänsä opettaa -metodilla omalla järjellä soveltaen.