maanantai 16. huhtikuuta 2018

Metsän poika


Aiemmin tein tästä Verson Puodin kankaasta siskon tytölleni mekon, nyt Mira Malliuksen Kolmen kopla päätyi myös poikani paitaan. Kevään koittaessa  majanrakennuspuuhat naapurin poikien kanssa ovat käyneet vilkkaana ja "kolmen kopla" on pyörinyt lähes päivittäin metsän siimeksessä. Metsäkuosi sopii siis mainiosti majanrakentajalle. Hihat muistaakseni Kangaskapinan valikoimista. Paitakaava oma muokkaukseni.


Uusi kangaskauppatuttavuus oli Nimipyyhe (jotenkin hassu nimi). Pääsiäisen alla Nimipyyhkeen nettikaupassa oli tarjous, jossa kangasta tulisi tuplamäärä. Postittivat oman tilauksen verran yllärikangasta extrana. Varsinaisesti uusia kankaita en olisi tarvinnut, ennen kuin vanhatkin on ommeltu, tai edes raivattu kangaslaatikkoon enemmän tilaa, mutta... jonkinlainen Vilénin Sulo varmaan nosti taas päätään ja retkahdin, sillä Nimipyyhkeellä näytti olevan vielä yksiväristä joustofroteeta, mitä läheskään kaikista kaupoista ei nykyään enää saa. Kai se on jotenkin epätrendikäs materiaali. Minusta se on kuitenkin ihan parasta housumatskua. Yllätyksenä tämä oli jotenkin paksumpaa kuin aiemmat käyttämäni joustofroteet. Nurja puoli oli vähän nukkamainen, melkeinpä fleecemäinen. Näin kesää vasten saattaa olla hiukan lämpimät housut, mutta varmuuden vuoksi tein aika pitkillä lahkeilla. Kaavaksi valitsin Ottobren luottokaavan Happy Champin (OB 6/2014), jonka olen joskus vuosia sitten piirtänyt lainalehdestä monta numeroa pienempänä. Itse olen sitä aina pojan kasvaessa näppituntumalla asteittain suurentanut. Hyvin toimii kaava vieläkin. :)


Erityisesti tykkään takaosan leikkauksesta ja takataskuista. Kaava on hieman "farkkumainen", mutta resorivyötärön ja resorilahkeensuiden myötä kaava toimii mainiosti joustaville materiaaleille. Etutaskuja olen vuosien saatossa hieman modannut toisenlaiseksi. Alkuperäismallissa etutaskut ommellaan päälle, itse olen nyt muutamissa housuissa modannut tuon taskun lahjeosan sisälle, tikkaukset toki näkyvät päällipuolelle tässäkin versiossa.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kolmen kopla


Pikkusiskoni tykkää kovasti Mira Malliuksen kuvituksista. Turun kässämessuilta löysin Verson Puodilta tätä Malliuksen suunnittelemaa Kolmen kopla -joustokollegea. Pakkohan sitä(-kin) oli ostaa! :) Ja onhan tuo kuosi kyllä iiihana.


 Kankaan kanssa kuljin sitten kojulta kojulle yrittäen metsästää väreihin sointuvaa yksiväristä trikoota. Lopulta löysin aivan täydellisen turkoosin kaverin, vaan enpä enää muista oliko tuo turkoosi PaaPiin vai Käpysin valikoimista bongattu... Voi olla joltain muultakin kojulta, sen verran iso kangaskassi jäi noilta messuilta kotiin tuomisiksi, ettei kaikkea enää muista.


Kaavana käytin hyväksi havaitsemaani Roses On Grey -mallia (OB 4/2016). Alkuperäiskaavaan kuuluisi tasku tuohon eteen. Taskukappaleen leikkelin, mutta sitten en malttanutkaan laittaa sitä. Kankaan kuosi on niin ihana, etten raaskinut rikkoa kolmen koplaa ja peittää kettua turkoosilla taskulla.


torstai 5. huhtikuuta 2018

Puluja..?


Kankaan nimi on Puluparvi, tiedä sitten onko kuosin suunnitelleella Terhi Söderlundilla erilaiset ornitologiaopinnot kuin itselläni, mutta omaan silmään nuo näyttävät kyllä enemmän pelikaanin ja albatrossin risteymältä. :D Tipuja kuin tipuja, hauska kuosi joka tapauksessa jälleen Verson Puodilta.


Pyykkikone tuntuu lyhentävän yhtenään eskarilaisemme hihoja ja housunlahkeita. Omia vaatteitani tuo masiina kutistaa lähinnä vain leveyssuunnassa. Kummallista..? Vielä tarvittiin siis kevätpaitojen päivitystä. Kohta (?) saakin jo siirtyä teepparikauteen, mutta ainakin tämä vielä pitkin hihoin. Taitaa olla toiveajattelua tuo ilmojen lämpeneminen, ehkä näitä pitkähihaisia tulee vielä lisää...  Kaava oma peruspertsapaidan luottokaava.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Kotihuppari


- Äiti miks sä ompelet sulle tollasest vauvakankaast? Hmmm... Niinpä. Hyvä kysymys. Pääsiäisenä ompeluinto iski. Eikä ollut siihen hätään ihan just sellaista kangasta, kun olisin halunnut, joten päätin käyttää tämän pitkään marinoituneen kirahvikankaan. Sitä tuli taannoin ostettua metri. Sitten en oikein tiennytkään mitä siitä tekisin. Jotenkin se ei sitten lopulta tuntunutkaan niin kivalta kuin ostohetkellä. En oikein ole keksinyt mitään, mitä siitä tekisin, eikä se ole laatikosta huhuillut haluavansa oikein mihinkään projektiin. Sinänsä laadukkaalta ja napakalta kangas kyllä vaikuttaa.

Pitkään on ollut mielessä ommella itselle Hide Away (OB 2/2017), mutta aina sitä jännittää uuden kaavan kanssa. Että onko se sitten itselle niin kiva, kuin toisten ompelemina näyttää. Ja miltä tuo pitkä resorihelmainen huppari lopulta näyttää päärynän päällä? Jospa se näyttääkin ihan pöljältä... ei sellaiseen kaavantestaukseen malta kaikkein ihaninta kangasta käyttää. Mutta tämä. Sopivan napakkaa huppariin. Eikä harmita jos ei nyt sitten kaava ihan istukaan. 


Sinänsä kaava on kyllä kiva. Pelasin vielä varman päälle ja modasin alaosan leveydestä numeroa isomman kuin yläosasta. Jotenkin tuollainen A-linjainen mekko/tunika taitaa silti olla enemmän mun juttu. Huppari on kyllä ihana päällä. Ja kotihupparia tästä alunperin kaavailinkin. Kotona saa piiloutua hyvillä mielin vauvakankaaseen. Olla ihan rauhassa päärynä. :D Noista taskuista kyllä tykkään. Ja yläosa istuu hyvin. Ehkäpä modaan sitten siihen ihanaan kankaaseen (jota en ole kyllä vielä edes ostanutkaan) alaosan A-linjaiseksi ja teen siitä mekon. Tai tunikan. Taidan olla vähän kaavoihin kangistunut.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Söpöilyä


Siskontyttöni täytti juuri 2 vuotta, eli juuri sopivassa iässä siirtyä rinsessa-aikakauteen. Tämä keijurinsessamekko on kyhätty kaikenlaisista jämäpaloista. Tilkkulaatikon uumenista löytyi pikku palanen tyttäreni viime kesänä valitsemaa glitterinhohtoista perhoskangasta. Palanen oli niin kaponen, ettei siitä omalle tyttärelle enää vaatteeksi asti olisi riittänyt. Tylliosioon käytin jämäpalasen hyvin pehmeää ja pienisilmäistä tylliä. Ompelin tuosta tyllistä viime kesänä pienen haavin, jolla saa noukittua pikkuroskat paljun pinnasta. Tähän mekkoon hupenivat siis viimeisiä rippuja myöten kimmeltävä perhoskangas sekä ylijäämätylli.

 
Kaava on aika pitkälti omasta päästä sovellettu. Inspiraationa toimi Lucy In The Sky (OB 4/2017), jonka pohjalta mukailin viime kesänä hyvin samantapaisen keijumekon. Muuntelin hieman tuota viimekesäistä mallia pienemmäksi (perhoskankaan leveydestä käytin kaikki ja käytettävissä oleva materiaali määrittelikin topin leveyden). Tylli oli tässä mekossa pehmeämpää ja paremmin laskeutuvaa kuin tuossa viimekesäisessä mekossa, joten tein alaosasta tällä kertaa hieman pidemmän. Tyllikerroksen alle ompelin alaosan vaaleanpunaisesta hieman kiiltäväpintaisesta trikoosta. Tyllisoiron taitoin korkeussuunnassa kahtia niin, että ylempi kerros jäi hieman matalammaksi kuin alempi kerros. Ompelin lähelle taitosreunaa pitkällä pistolla ompeleen, jonka avulla rypytin tyllisoiron topin helman kanssa saman levyiseksi, joten koko pala meni hyötykäyttöön. Alunperin visiona oli saumuroida alaosa kiinni yläosaan niin, että tylliosan yläreuna menisi piiloon nurjalle puolelle. Rypytyksen jälkeen tuo tyllin taitosreuna alkoi kuitenkin näyttää aika kivalta ja päätinkin ommella tylliosan mekon päälle niin, että tuohon vyötärölle muodostuu pieni "röyhelöreunus". 

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Ihana mekkokaava!


Edellinen siskontytölleni ompelema kaavantestaus meni vähän kaseikkoon. Tästä lannistumatta uutta kaavaa lähdin kokeilemaan nytkin. Tällä kertaa se kannatti. Ihastuin tähän Roses On Grey (Ottobre 4/2016) kaavaan ja varmasti tulen käyttämään sitä toistekin. Hihat eivät ole ihan perus raglaa, vaan etu-ja takakappaleet ovat ylhäältä vähän kaarevat (...mikä ei näissä kuvakulmissa kylläkään näy). Melkein jopa pitäydyin alkuperäiskaavassa, ainoa muutos, jonka tein, oli se, että ompelin leveyden koon 98 mukaan ja pituuden koossa 104. ...Ja taskua taisin vähän soveltaa... Pituutta voisi laittaa vaikka hiukan enemmänkin. Tai sitten voisi kokeilla myös leveää resoria helmaan. Mutta tosi kiva näinkin.


Tällä kertaa valitsin vihreän Pupujunan kaveriksi valkoisen. Paljon raikkaampi tuli tästä väriyhdistelmästä, kuin tuosta siskontytölle tekemästäni musta-vihreästä mekosta. Ja paljon kapeampi. Ja istuvampi.


Pupumekko sopii kivasti pääsiäispuuhiin. Meillä virpomisoksat pääsivätkin tänä vuonna ihan uuteen käyttötarkoitukseen: Niistä tuli karvamadon poikasia. :D


Iloista pääsiäistä!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Pupujunaa


Ompelin jouluksi siskontytölleni vihreästä Pupujuna-kankaansta leggarit. Joulukiireiden keskellä jäivät kuvaamatta, ennen pakettiin laittoa. Lupasin toimittaa jälkitoimituksena leggareihin sopivan yläosan. Tuon yläosan ompelu ja toimitus otti aikansa, koska maaliskuussa vasta sain aikaiseksi.


Koska mekon oli tarkoitus tulla pupuleggareiden kaveriksi, en halunnut ommella sitä kokonaan Pupujunasta. Yksiväristä vihreää trikootakaan ei löytynyt sopivassa sävyssä. Pitkään mietin mustan ja valkean alaosan välillä. Lopulta järkeilin, että kaksivuotiaan kanssa musta lienisi käytännöllisempi väri, ihan vaan koska... No... Joku merkillinen kirous piilee valkoisissa vaatteissa. Ei sillä etteikö kaksivuotiaalle vaatteiden tahriintuminen olisi muutenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta sen kerran kun laittaa valkeat vaatteet, voi ainakin olla ihan varma, että tomaattikastikkeet tai mustikkasopat lentävät takuuvarmasti syliin.


Uuden kaavan testaaminen silloin, kun sovituskappale itse ei ole paikalla on aina vähän riski. En ole ihan vakuuttunut kannattiko se tällä kertaa. Olin joskus leikellyt valmiiksi kaavat Ottobren Wood Mouseen (4/2014). Tarkoitus oli tuolloin ommella mekko omalle tytölle, vaan eipä tullut tehtyä ja kaavat jäivät pieneksi. Lehteäkään ei enää ole, olin sen tuolloin kirjastosta lainannut. Muokkasin kaavaan itse nuo sivutaskut, kun ajattelin niiden keventävän muuten hieman raskasta alaosaa. Ihan en nyt ole tähän tyytyväinen. Jotenkin kamalan leveä kaava. Sivutaskujen vuoksi kaavan kaventaminen lennosta olisi mennyt sekin aika hankalaksi. Tämä kaava ei jatkoon...