perjantai 17. marraskuuta 2017

Robottipaita


Pojalle piti ommella tarhakuvauksiin uusi paita. Eskarilainen alkaa olemaan jo aika tarkka siitä, millainen kuosi milloinkin on in. Tällä kertaa tämä robottikuosi oli poikani ehdoton suosikki. Ihan ei tuo hihojen vihreä sävy osu noihin robottien vihreisiin tehostesävyihin, mutta eipä tähän hätään muunkaan sävyistä vihreää varastoista löytynyt, joten näillä mennään. Lopulta sävyero vihreissä ei ainakaan käyttäjää itseään haittaa.


Kaavana Blaa Blaa (OB 1/2016). Robottikangasta jäi vielä sen verran, että siitä saanee vielä toiseenkin paitaan ainakin tehostehihat.

torstai 16. marraskuuta 2017

Plan B



Olen menossa viikonloppuna Tampereen kädentaitomessuille, sitä ennen kangaslaatikkoon oli saatava hieman lisää tilaa, jotta voisi sitten taas hyvillä mielin ostella lisää kankaita. :) Penkoessani kangaslaatikkoa eteen tuli mm. tämä harmaavalkoinen kukkakangas. Taisin ostaa sen joskus kauan sitten sillä ajatuksella, että olisin tehnyt siitä itselleni topin. Heräteosto, ilman kaavoja saati tarkkoja laskelmia kankaan menekistä. Jotenkin olin ostohetkellä nihkeillyt määrässä ja kangasta oli lopulta hitusen liian vähän topin tekoa varten.

Päätin, että kangas oli joka tapauksessa marinoitunut kangaslaatikossa aivan liian kauan ja nyt olisi aika tehdä siitä jotain. Taitoin kankaan korkeussuunnassa kaksinkerroin ja surautin tilkusta tuubihuivin. Eipä tuohon kovin montaa minuttia kulunut, mutta kauanpa tuota piti varastossa jemmata.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Liukuväriraidoitussukat itse värjätyin langoin


Syksyn kasvi- ja sienivärjäyskokeiluissa monet saamistani värisävyistä olivat aika lähellä toisiaan. Sijoittelemalla lähellä olevat värisävyt vierekkäisiksi raidoiksi, syntyi vaikutelma liukuvärjätystä langasta, vaikka tosi asiassa jokainen raita on neulottu omasta värjäyserästään ja melkeinpä kaikki raidat myös eri värilähteistä. Verihelttaseitikkiä, samettijalkaa ja aroniaa on näissä sukissa käytetty kahdessa raidassa, kaikki muut raidat ovat peräisin eri kasveista tai sienistä.

Raidat varresta kärkeen:
1. nokkonen
2. männynsuomuorakas
3. verihelttaseitikki (valkoinen pohjaväri)
4. verihelttaseitikki (luonnonvalkoinen pohjaväri)
5. sipulinkuoret
6. pietaryrtin kukat
7. lupiinin lehdet
8. seitikkilajitelma mitälie seitikkejä + kangastatti
9. samettijalan jälkiväri (harmaa pohjaväri)
10. aronian jälkiväri
11. samettijalka
12. aronia


Jos neuloisi ainoastaan yhdet sukat, vähti jokaisen raitalangan erikseen värjäämiseen olisi toki kohtuuttoman suuri. Mutta koska näihinkin sukkiin kului yhdestä lankakerästä lankaa ainoastaan 8 rivin verran, riittää värjäyskokeilujeni lankanyssäköistä iloa vielä moniin neulomuksiin.

Lankana 7 veljestä, puikot nro 3,5. Varressa 48 silmukkaa, jalkaterässä 46 silmukkaa.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Pihan ja lähimetsän värit villasukiksi



Pietaryrtti, aronia (jälkiväri), tarhakäenkaali, nokkonen, lupiinin lehti, aronia, sipulinkuori, seitikkilajitelma, nokkonen, tarhakäenkaali, samettijalka... Neuloin syksyn värjäyskokeiluista värikartan villasukkiin. :) Nämä ovat ensimmäiset ikinä värjäämäni langat, joten värien kestävyys jää nähtäväksi.


Värjäyksessä käytin pelkästään luonnonpuretteita; raparperia, nokkosta ja tarhakäenkaalia, joten värit eivät ole kovin räiskyviä. Toisaalta juurikin lankojen pehmeät sävyt tekevät sukista kivat ja värit sointuvat keskenään. Musta raita käsin värjättyjen lankojen välissä tuo ryhtiä muuten hentoihin väreihin. Värien yhdistelytaito ei yleisesti ottaen ole ehkä paras vahvuuteni, raidoitus kasvivärjätyillä langoilla onkin siinä mielessä helppoa, että jollain tapaa melkein kaikki värit tuntuvat sointuvat keskenään yhteen.


Värjäsin aika pieniä eriä, halusin kokeilla mahdollisimman montaa erilaista sävyä. Toisaalta, kun yhdistelee yhteen työhön montaa eri väriä, saa pienistäkin nyssäköistä monet sukat. Ilman kuvioita pelkkää oikeaa neuloen tällaiset sukat valmistuvat nopeasti. Ehkäpä joululahjatehtaassani valmistuukin tänä syksynä itse värjäämistäni langoista neulottuja sukkia. Nämä taidan kuitenkin pitää itselläni. :)


Työläin -tai ainakin tylsin työvaihe- tällaisissa sukissa on lankojen päättely. Täytyisi varmaan opetella, miten langat päätellään niin, että langan päät neulotaan työn sisään.


Lankana 7 veljestä, puikot nro 3,5. Varressa silmukkamäärä aluksi 56, säären alaosaa kohti kaventelin 48 silmukkaan. Jalkaterä neulottu 46 silmukalla.

torstai 19. lokakuuta 2017

Ruususukat


Villasukkakausi on jälleen alkanut. Minun mittapuullani töissä harvinaisen myöhään. Oppilaani taivastelivat jo kuukausi sitten, kun kuljin ilman villasukkia (kotona villasukkakausi on toki jatkunut läpi kesän). Käytän paljon mekkoja ja tunikoita. Niihin täytyy tottakai olla "mätsäävät" villasukat. Viime keväänä ompelemani mekko Verson puodin Mummolan tuntu -kankaasta on ollut vähän orpo ilman siihen sointuvia villasukkia. Asia täytyi korjata.


Novitan marjapirtelönvärinen Nalle Taika sopi elävän väripintansa vuoksi täydellisesti aniliininpunaisen räsymattokuosisen mekkoni kanssa. Jostain syystä minulla on ollut jo pitkään ajatus ruusukuvioisista sukista. Kerran jo sellaiset aloitinkin valkoisen ja beigen sävyisenä, mutta lankojen väriero oli lopulta aika pieni ja käyttämäni ruusukuvio jotenkin sekavampi. Sukan varsi muistutti enemmän kirahvin kaulaa kuin ruusutarhaa. Purkuun meni se ruusukokeilu. Nuo langat muuntautuivat lopulta Keisarin morsiamiksi.

Näihin sukkiin valitsin ruusukuvioksi pienin muunnoksin tämän Pinterest-löytöni. Pinterest-linkkiä seuraamalla päätyy muuten venäläissivustolle, josta löytyy satoja, ellei tuhansia erilaisia ruutupiirrosvariaatioita!

Ruusukuvio on 24 jaollinen. Varren yläosassa silmukkamäärä on 72, kuvion jälkeen kaventelin silmukkamääräksi pikku hiljaa 60. Kantapään kiilakavennusten jälkeen jalkaosan silmukkamäärä oli 56. Lanka Novitan Nallea, puikot nro 3.



keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Aatsipoppaa seitikkisoppaa ...ja muita värjäyskokeiluja


Kotipihaltamme lähtee polku metsään, josta aukenevat hulppeat sienestysmaastot. Verrattain pieneltä alueelta löytyy hyvin monentyyppistä metsämaastoa, minkä vuoksi sienilajistokin on monipuolista. Tähän asti olen keskittynyt ruokasienten keräämiseen, mutta koska innostuin kasvivärjäämisestä, ajattelin kokeilla myös sienillä värjäämistä. Tämä antoi myös aivan uudenlaisen lähestymistavan sienestysharrastukselle.

Entuudestaan tiesin lähimetsästämme löytyvän männynsuomuorakasta, jota pidetään verrattain hyvänä värjäyssienenä. Tähän asti olen suomuorakkaat kuitenkin jättänyt metsään, vaikkakin nimen omaan männynsuomuorakas (toisin kuin näköislajinsa kuusensuomuorakas) olisi kai ihan syötäväkin sieni. Tällä kertaa pyysin sienireissulle lähtevää miestäni poimimaan koriin myös suomuorakkaita.

männynsuomuorakkaita
Pilkoin sienet ja liotin niitä pari päivää. Esipuretin langat nokkosliemessä ja keittelin sitten orakkaita liotusliemessään tunnin verran. Jännityksellä odotin liemen värin muuttuvan joksikin muuksi kuin ruskeaksi. Mutta ei, ruskeaa lientä siitä tuli ja ruskeaa lankaa sain. Vieläpä melko hailakan ruskeaa, tai sellaista maitokahvin väristä. Ehkä vika oli nokkospuretteessa, joka ei loppukesän nokkosilla ehkä ole parasta mahdollista (aiemman värjäyskokeiluni nokkospuretteen keittelin alkukesällä kerätyistä kuivatuista nokkosista) tai sitten "oikeaa" puretuskemikaalia käyttämällä väri olisi muuttunut joksikin muuksi. Toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt pitäytyä luonnonpuretteissa. Joka tapauksessa odotukseni suomuorakasta kohtaan olivat ehkä korkeammalla, mitä lopputulos. Toisaalta vaaleatkin ruskean sävyt ovat piristäviä tummien sävyjen kaverina. Lueskelin myös, että sienistä liukenee väriaineita sitä paremmin, mitä vanhempia ovat. Minun orakkaani olivat vielä melko nuoria.

Toisen nokkosilla purettamani lankavyyhdin viskasin aronianmarjajälkiväriin. Ensimmäinen keittokerta toi (raparperilla puretettuna) todella syvän lilaan taittuvan tummanharmaan sävyn. Nokkospuretuksella jälkiväristä tuli tästäkin ruskeaa, aika kaunista sellaista kylläkin. Tummempaa kuin männynsuomuorakkaasta.

Seuraavana päivänä huitelin taas sienimetsälle. Kädessä sienikori, taskussa muovikassi siltä varalta, että törmäisin hyviin värjäyssieniin. Verihelttaseitikkejä lähdin oikeastaan vähän bongailemaan. Värjäyskokeiluissani olin saanut nyt vihreän, sinisen, keltaisen, harmaan ja ruskean sävyjä, mutta oranssit ja punaiset antoivat vielä odottaa itseään. Huomasin bongailevani maastosta sellaisia sieniä, joita normaalisti en noteeraa millään tavalla.

verihelttaseitikkejä
Seitikkejä löytyi useampaakin lajia -myös niitä verihelttaseitikkejä. Mutta poimin myös keltahelttaisia pikkuseitikkejä (mitä sitten lienevätkään). Toisella kädellä poimin koriini muutamia vaaleaorakkaita. Huomasin kuitenkin värjäyssienille tarkoitetun muovikassini täyttyvän paljon tiuhempaan kuin sienikorini. Pitäisi varmaan tehdä kaksi tyystin eri sienireissua, toinen värjäyssienille, toinen ruokasienille. Nyt yritin yhdistää ne samalle keikalle, mutta ruokasienet tuli huitaistua koriin sellainenaan putsaamatta, sillä koitin varoa, etten koskisi niihin seitikkikädelläni. :)

Sitten törmäsin tosi isolakkiseen vähän toispuoleisesti kasvavaan sieneen. Aika vanhaltakin näytti, sellaiselta, jota en ikipäivänä poimisi ruokasienikoriini. Alkoi jännittää, voisiko se olla samettijalka? Jep, varren nähtyäni varmistuin asiasta. Olin tosiaankin löytänyt jättikokoisen samettijalan, lähistöltä bongasin myös muutaman pienemmän lajitoverinsa.

Sienireissulta palatessani pilkoin sienet pariksi päiväksi likoomaan. Varihelttaseitikeistä erotin lakit omaan astiaansa (kuulemma jalassa on erilaista väriainesta), samettijalat pilkoin omaan astiaansa ja seitikkilajitelman mitälie seitikkejä + verihelttaseitikkien jalat kolmanteen astiaan. Tuohon sekameteliseitikkisoppaan huitaisin vielä yhden vähän nahkealta tuntuvan kangastatin.

Esipuretin langat tällä kertaa raparperiliemessä. Väriliemet keittelin liotusvesistä. Seitikkien liotusvedet olivat värjääntyneet punertavaksi ja kellertäväksi, samettijalan liotusvesi oli lähes kirkasta. Väripadan poristessa samettijalan keitinvesi muuttui kuitenkin huikean hienon väriseksi, syvän violetiksi. Jännityksellä odotin, mitä langoista mahtaisi tulla. Ei tullut lilaa. Tuli ruskeaa. Taas. Kylläkin todella tummaa ruskeaa. Melkein harmaata.


Edessä oikealla nokkosilla puretettu männynsuomuorakaskokeilu, toinen oikealta raparperilla puretettu aronian jälkiväri, kolmas oikealta raparperilla puretettu samettijalkavärjäys, taaimmainen raparperilla puretettu samettijalan jälkiväri harmaalle langalle.

Verihelttaseitikin heltoista keitellyn liemen punainen väri syveni keitellessä, helttoja ei ollut kuitenkaan kovin paljoa, eli jouduin vähän siivilöinnin jälkeen laimentamaan värilientä vedellä ennen lankojen laittoa. Lopputulos oli oranssi.

Sekameteliseitikkisopan väri muuttui keitellessä aika ruskeaksi.  Liemi oli täynnä pienen pientä höttöä, joka meni siivilästä läpi. Höttö tarttui testilankaan hippusina ja päätin koittaa siivilöidä lientä tarkemmin. Harsokangasta en löytänyt, joten käytin suodatinpaperia. Tuskaisen hidasta puuhaa, kun suodatinpaperi tukkeutui tämän tuosta. Meinasin jo heittää seitikkiliemen mäkeen, kun totesin homman perin työlääksi ja epäilin lopputuloksen olevan jälleen kovin tutuksi käynyttä vaaleanruskeaa. Testilankani näytti kuitenkin taittavan ruskeasta myös vihreään ja annoin liemelle vielä mahdollisuuden. Suodatuksen jälkeen jouduin sitäkin laimentamaan vedellä, jotta sain langoille riittävästi keitinvettä. Lopputulos oli rusehtavan vihreä. (Sekameteliseitikkisopassa keitetyn langan väri aloituskuvan korissa vasemmassa yläkulmassa).

Luonnonpuretteisiin perehtyessäni luin, että myös puiden kuorista ja kaarnasta irtoavat tanniinit toimisivat puretteena. Niiden liottaminen vain on aikaa vievää puuhaa. Laitoin koivun kaarnan palasia likoomaan kolmeksi päiväksi. Tämän jälkeen keittelin kaarnamujua liotusvedessään vielä kolmisen tuntia. Tein vielä pienen värjäyskokeiluerän koivun kaarnapuretteella. Yhden vyyhdin värjäsin pelkällä koivun kaarnalla. lopputulos oli hieman persikkaan taittuva beige. Toisen vyyhdin värjäsin koivupuretuksen jälkeen verihelttaseitikkien lakeista keitellyssä liemessä. Tulos oli aika persikan värinen.


Edessä oikealla koivunkaarnalla värjätty valkoinen lanka. Toinen oikealta koivunkaarnapuretuksella verihelttaseitikkien lakeilla värjätty valkoinen lanka, kolmas oikealta raparperipuretteella verihelttaseitikkien lakeilla värjätty luonnonvalkoinen lanka. Taaimmainen nokkospuretuksella männynsuomuorakkaalla värjätty lanka.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Sitä saa mitä tulee...


Nyt kävi vähän sellainen hurahdus. Jotkut asiat vain tempaavat mukaansa ja lankojen värjäys taisi juuri koukuttaa minut aika pahasti. Hassua, miten muistan vielä joitakin vuosia sitten ajatelleeni lankojen värjäyksen olevan ihan pöljää puuhaa. Kauhea vähti, eikä lopputuloksesta ole takeita. Vaan kuinkas sitten kävikään. Ajatus lankojen värjäyksestä alkoi kyteä mielessä viime syksynä, kun entinen työkaverini houkutteli minua mukaan kasvivärjäyskurssille. Ehdin jo innostua ajatuksesta, kun sitten tuli este, enkä päässytkään tuolle viikonloppukurssille. Uutta kurssia ei ole näkynyt, ei kuulunut, joten pakko oli alkaa etsiä tietoa itse. Koko kesän ajatus kasvivärjäyskestä kyti mielessä taka-alalla, kunnes syyskuun lähetessä loppuaan päätin viimein ryhtyä tuumasta toimeen. Ikinä en ole mitään värjännyt ja niinpä koko prosessi oli aikamoinen hyppy tuntemattomaan. Ilman suurempia ennakko-odotuksia päätin suhtautua projektiin Sitä saa mitä tulee -mentaliteetilla.

Nettiä selaillessa selvisi, että värjäykseen taitaa olla aika monenlaista koulukuntaa. Useimmiten tarkkaa puuhaa, jossa vesimäärät, vyyhdit, värjäyskasvit ja käytettävät kemialliset puretteet mitataan ja punnitaan piirun tarkkudella. Kasvien keruupaikat ja ajankohdat kirjataan tarkasti muistiin. Ööö... ei taida olla ihan minun juttu, sillä ohjeissa ja resepteissä pitäytyminen ei suoranaisesti kuulu vahvuuksiini. Sitten oli toisenlaista koulukuntaa. Lankojen värjääminen suoritetaankin suurpiirteisemmin luonnonpuretteisiin luottaen. Metodina hyvin pitkälle yritys ja erehdys. Jep, tällainen suurpiirteisempi menetelmä sopii ehdottomasti minulle.

Asiaa tutkiessa etenkin nuo luonnonpuretteet alkoivat kiinnostaa. Tavallisimmin puretteina eli kasvivärejä kiinnittävinä ja tehostavina aineina käytetään erilaisia metallisuoloja, enemmän tai vähemmän myrkkyjä kaikki tyynni. Netistä saisi tilattua, ehkä apteekistakin. Mutta olihan lankoja ja tekstiilejä värjätty vuosisadat varmasti ilman kemiallisia puretteitakin. Lueskelin erilaisista luonnonpuretteista ja totesin, että noitapa kasvaa ihan omalla pihamaalla. Ei kun kokeilemaan!


Kaikki kuvan langat on värjätty yhden päivän aikana. Osan kasveista tosin keräsin ja laitoin veteen likoomaan edellisenä päivänä. Pietaryrttiä lukuun ottamatta käytännössä oman pihan antimista kaikki värikasvit sekä puretteet (lähimaastosta poimittua toki pietaryrttikin).


Yläkuvan värit saatu seuraavin kasvein:
vasemmalta 1 tummanharmaa/lila. raparperi-aronia luonnonvalkoinen 7 veljestä Aapo (jäähtyi yön yli väriliemessä)
vasemmalta 2. sinapinkeltainen raparperi-sipulin kuoret luonnonvalkoinen 7 veljestä Aapo (jäähtyi yön yli väriliemessä)
vasemmalta 3. kellanvihreä nokkonen-pietaryrtin kukat luonnonvalkoinen 7 veljestä Aapo
vasemmalta 4. vihreä nokkonen-lupiinin lehdet  luonnonvalkoinen 7 veljestä Aapo
vasemmalta 5. vaaleanvihreä pihatähtimö-lupiinin lehdet valkoinen Nalle
vasemmalta 6. vaaleansininen tarhakäenkaali valkoinen Nalle
vasemmalta 7. turkoosi tarhakäenkaali  luonnonvalkoinen 7 veljestä Aapo
vasemmalta 8. vihertävän beige nokkonen luonnonvalkoinen 7 veljestä Aapo


Erityisen tyytyväinen olen noihin tarhakäenkaalista saatuihin sinisen ja turkoosin sävyihin. Hauskaa, että viininpunaisesta liemestä syntyy sinisävyisiä lankoja. :) Tarhakäenkaalissa pitäisi oleman luonnonpuretteena toimivaa oksaalihappoa itsessään, joten näitä vyyhtejä en sen kummemmin esipuretusliemissä keitellyt. Myös raparperin oksaalihapon sanotaan toimivan puretusaineena. Jostain luin, että niin ikään nokkonen toimisi puretteena. Lisäksi törmäsin artikkeliin, jossa jonkin kansanperinteen mukaan pihatähtimöä on joskus käytetty puretteena. Tästä en löytänyt kuin yhden maininnan, joten sitähän piti itse kokeilla. Kovin hailakaksi jäi tuo väri, mutta aika kivan vaaleanvihreä sävy silti. Itsessään Pihatähtimö ei langan väriä juurikaan muuttanut, vaan vihertävä sävy tarttui vasta lupiiniliemestä. Lieneekö tuolla pihatähtimöliemellä sitten ylipäätään juurikaan mitään vaikutusta, tiedä häntä. Tulipahan ainakin muutama puska kitekettyä pois pihamaalta. :)

Monissa artikkeleissa mainittiin myös liekokasvejen toimivan puretteena, niitäkin yritin lähimetsästä etsiä (mielestäni olen aikaisemmin nähnytkin), mutta nyt ei osunut silmään yhtään liekoja. Myöhempään kokeiluun jää myös puiden kuorista saatavan tanniinin käyttö puretteena (koivun kaarnaa laitoin jo likoomaan). :)


Mitään kovin nopeaa puuhaa värjäys ei ole, mutta mielenkiintoista kylläkin. Aloitin projektin purkamalla kerät vyyhdeiksi (mielestäni työläin vaihe, tai ehkä vyyhdiltä kerälle on vielä työläämpää). :) Cittarin Mammuttipäiviltä käteen jäi Seiska veikan Aapoa 4 kerää kympillä. Ei ehkä se kaikkein pehmein lanka, mutta edullista ainakin, kun ei yhtään tiennyt karahtaako koko projekti heti alkumetreillä kaseikkoon. Toisaalta järkeilin myös, että tuollaiset teolliset langat kestäisivät varmasti paremmin erilaisia lämpötilaheittoja siltä varalta, että väripatani pääsisivät vahingossa kiehahtamaan. Ja pääsiväthän ne. Ihanne lämpötila olisi 80-90 astetta, mutta eivät huopuneet vaikka välillä joku liemi taisi kiehahtaakin. Tärkeintä kai on ettei langoille tule kovin suuria lämpötilaeroja. Siksi laitoinkin langat kädenlämpöiseen veteen ja esilämmitin ne hitaasti ennen puretus- tai värjäysliemiin upottamista. Samoin värjäysliemestä poistaessa siirsin langat suunnilleen samanlämpöiseen veteen, jonka annoin jäähtyä hitaasti itsekseen (tai sitten annoin langan jäähtyä suoraan väriliemessä).


Puretus- ja väriliemiä keittelin ensin tunnin verran ennen lankojen laittoa. Lankojen kanssa padat porisivat vielä toisen tunnin. Sisällä puretin lankoja nokkos- ja raparperiliemissä kun taas ulkona porisivat väripadat. Etenkin tarhakäenkaalista ja pietaryrtistä lähti voimakkaat aromit, joita en sisälle halunnut. Prosessiin on hyvä varata paljon kattiloita, siivilöitä, huuhteluastioita sekä keppejä.


 Kirpputorilta ostin muutamalla eurolla ison alumiinikattilan. Monissa teksteissä tosin todetaan, ettei alumiinikattilassa pitäisi värjätä, sillä siitä saattaa liueta alumiinia, joka voi muuttaa haluttua väriä. Eikä pitäisi värjätä vesijohtovedellä, sillä taas kemikaalit saattavat muuttaa väriä. Muuttaa mistä? Jos ei alunperinkään ihan tarkasti tiedä mitä väriä edes odottaa. Kuka määrittelee, että mahdollinen muutos on välttämättä edes huonompaan suuntaan? Vesijohtovedellä värjäsin, alumiinikattilassa keittelin, suurpiirteisesti summanmutikalla mittasuhteet ja ajat arvioiden, välillä joku pata kiehahtikin. Enkä käyttänyt alunaa, viinikiveä, vihtrillejä tai muita kemikaaleja ja silti sain mielestäni kelpo värejä. Herran haltuun jää sitten nähtäväksi värjäysteni värinpitävyys. Värjäyksen jälkeen liottelin vyyhtejä etikkavedessä (etikan pitäisi vielä auttaa värien kiinnittymisessä), eikä ainkaan huuhteluvesiin värejä irronnut. Ajan saatossa haalistuvat varmaankin. Silti tällainen oman pihan antimista saatava kokonaan luonnon materiaalien käyttö kiehtoo enemmän kuin kemikaalien kanssa pelaaminen. Joku kokeneempi värjäri varmasti lukee postaustani kauhulla. Tietoisesti uhmasin monia kieltoja tai varoituksia. Kokeilemalla kai tähän puuhaan parhaiten oppii.


Hauskinta  tässä on se, että kaikki kasvit on kotikonnuilta kerättyjä. Vihuliaisia rikkaruohoja katselee tästä eteen päin aivan uusin silmin. Tuvan nurkalle puskevan tarhakäenkaalikasvuston voi ensi kesänä jättää huoletta kitkemättä, odotella sen kasvavan entistä tuuheampana antamaan sinisen ja turkoosin sävyjä lankoihin. :) Villiintyneet lupiinit pihan reunustalla eivät ensi kesänä harmita yhtään. -Päin vastoin, niiden kukkimista odottaa, sillä kukista saa erilaisia sävyjä kuin nyt käyttämistäni lehdistä. Marja-aronian marjojakin käytin vasta nyt ensimmäistä kertaa ja raparperikin pääsi vielä syksyllä hyötykäyttöön. Huikean hieno syyspäivä!