tiistai 23. toukokuuta 2017

Ommeltu origamikortti



Läheinen ystäväni täytti keväällä 40. Kyllä, tuo sama on itselläni edessä pikemmin kuin huomaankaan. Kääk. Mitään juhlia ei järjestetty, mutta parin ystäväni kanssa päätimme kutsua itse itsemme kylään myöhästyneitä syntymäpäiviä juhlistamaan. Opiskelimme aikoinaan samaan aikaan kuvataiteen sivuainetta. Minulla kuvataiteen harrastaminen on työelämään mentyä jäänyt. Ja sen kyllä huomaa. Kynä ei ole piirtämistarkoituksissa käteen kovin usein päätynyt. Kuinka vaikeaa voi olla piirtää vaikkapa ihan vain suoraa viivaa (jos ei periaatteestakaan halua käyttää viivainta)? Ystäväni sen sijaan on parin viime vuoden aikana piirtänyt ja maalannut paljonkin. Päivittäin. Ja senkin huomaa. Tietoisuus tästä ei ainakaan lievittänyt korttia tehdessä itsekritiikin määrää.


Pari vuotta sitten kävimme ystäväni kanssa taidemessuilla. Muistan, miten huomionsa kiinnittyi tuolloin peuramaalauksiin. Peurat ovat olleet tuttu aihe hänen omissakin piirroksissaan. Halusin siis tehdä hänelle peurakortin.

Aluksi ryhdyin piirtämään...


...mutta ei. Peurani näytti kaiken lisäksi enemmän antiloopilta kuin peuralta. Uusi visio ja uusi toteutustapa. Tyttäreni halusi juuri pari päivää sitten tehdä ompelukuvia. Sama strategia kävisi tähän korttiin. Ompelemalla viivoista saisi ainakin kirjaimellisesti lankasuoria.


Piirsin ensin pahvipohjalle uuden mallin peurasta. Otin sitten tismalleen samankokoisen tyhjän pahvin ja teippasin ne päällekkäin. Sitten aloin pistellä neulalla reikiä viivojen risteämiskohtiin. Toki tämän kaiken olisi saanut paljon helpommalla printtaamalla netsitä valmiin kuvan ja teippaamalla sitten tuo printti korttipohjan päälle. Mutta jos idea sattuu tulemaan lauantaina, eikä huushollista löydy yhtään toimivaa tulostinta. Silloin on pakko mennä vaikeamman kautta ja piirtää kuva itse.

Kesä antoi vihdoin merkkejä saapumisestaan. Aurinkoisella terassilla oli ihanaa ommella peuraa esiin pisteviidakosta. Näihin taitaa jäädä koukkuun. Mutta ehkä ensi kerralla oikaisen. Printtaan töissä valmiiksi niitä origamieläimiä ja sitten vain ompelen. Lisää lämpimiä kevätpäiviä kiitos!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Perus collarit



Poikani housulaatikossa tuntuu solkenaan toistuvan sama ilmiö: puhkinaiset polvet ja knaftit lahkeet. Tilanne kaipaa selvästi päivitystä. Housujen luottokaavani on jo pitkään ollut Happy Champ (OB 6/2014), tuota samaa luottokaavaa sovelsin tälläkin kertaa. Nyt karsin siitä kaiken ylimääräisen pois. Ei takataskuja, ei etutaskuja. Pelkät peruscollarit huutavaan housupulaan. Käyttäjältä tuli tosin heti palautetta, että taskut olisi tarvinnut olla. Ehkä niihin seuraaviin taas taskujen kanssa.


Paitana päällä tällä  kertaa syksyllä ompelemani Ryhmä Hau -paita, pikkusiskolleen ompelin tuolloin  samasta kankaasta Paperplane-kaavaa mukaillen mekkosen, mutta jostain syystä kuvaamatta ovat jääneet kummatkin.


Vanhoissa collareissa puhkinaiset polvet saivat paikaksi tällaiset oliot. Sitä mitä ei voi peittää, pitää korostaa -logiikan mukaan ompelin lahkeen sisäpuolelle aplikoidut paikat ja leikkelin reiät polvissa isommiksi.


Hetken kyllä mietin näitä polvipaikkoja aplikoidessa, että oliko hommassa järjen häivääkään. Lahkeen sisällä ompelutila oli tuskaisen pieni ja kuvioita kinnittäessä sai nysvätä toden teolla. Melkeinpä samassa ajassa olisi ommellut uudet peruspertticollarit. Toisaalta poika itse oli kovinkin iloinen uusista polvipaikoistaan. Kai niillä vielä hetkeksi tulee käyttöikää housuille -Kunnes ne lahkeetkin jäävät liian knaftiksi.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Turbaanipipo


Punatukka ja kaksi karhua -blogissa oli hauska turbaanipipon ohje. Kaavoitus ja työvaiheet oli erittäin selkeästi ohjeistettu ja pipo oli nopea tehdä. Pipon ompelu onnistui kaiken lisäksi lähes kokonaan ilman ompelikonetta! Rusettiin sai jälleen mukavasti kulumaan palasen tilkkulaatikkoon kertyneistä pikku palasista. Täytyy ehkä tehdä turbaanipipo itsellekin, sen verran toimiva kaava tuntui olevan. :)


lauantai 13. toukokuuta 2017

Folklore-sukat


 

Idea folklore-sukkiin on kytenyt jo pitkään. Lieneekö sitten Suomi 100 hypetys saanut alitajunnan haluamaan jotain hyvin perinteikästä kirjoneulekuviota. Vaikka tiedä sitten, kallistuuko enemmän naapurimaiden puoleen tämä kyseinen mallikerta. Kansanperinnettä joka tapauksessa. Laitoin joskus Pinterestistä talteen tämän mallin pelkistetyistä ukoista ja akoista. Jotenkin näin päässäni mallikerran heti punavalkoisena. Nyt kun idean linkittämistä varten seurasin itsekin tarkemmin talteen poimimaani Pinterest-linkin alkuperää, huomasin kuvia eteenpäin selaillessa, että myös niissä tuo kuvio oli toteutettu juurikin punavalkoisena.


Aluksi aloitin varteen mallikerranmukaisen kukkaiskuvion, mutta totesin sen olevan sukan varteen liian isoa. Kukkakuvio jäi sukan varressa jotenkin sekavaksi ja purin aloittamani kuvioinnin. En oikein keksinyt tilalle mitään mielekästä, joten päätin jatkaa noita ukko-akkarivistön reunaan neulottuja neliöitä sukan loppuosuudellekin.


Nyt jos aloittaisin sukat uudelleen, tekisin muutamia juttuja toisin. Aloitusresorin neuloisin punaisella. Samoin nuo kärkikavennusten reunat. Nyt neuloin kavennuskohdissa 4 silmukan leveydeltä valkoisella. Ainakin omaan silmääni tuo valkoinen raita kavennusten reunassa näyttää vähän pöljältä. Punainen olisi ehkä vähemmän pöljä. Mene ja tiedä, mutten purkaakaan enää jaksanut. Tämmöiset nyt tuli.


Toinen pöljyys tapahtui varren takaosassa. Ukko-akka -kuvion jälkeen aloin kaventelemaan vartta nilkkaa kohti. Neuloin keskelle taakse tuollaisen "vetoketjua" muistuttavan pystyraidan, kun ajattelin että kavennan sitten sen molemmin puolin tasaisesti. Sinänsä ajatuksena ihan ok, mutta taas jos toisen kerran tekisin, neuloisin tuonne taakse palkin näitä neliöitä enkä tuollaista "vetoketjukuviota".

Lankana Novitan Venla. Puikot 2.25. Varressa ja ukko-akka -kuviossa silmukoita 96, neliörivistössä aluksi 95. Jalkaosaan kaventelin määrän tasaisesti 80 silmukkaan.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Karusellitunika


Kangas-Mallalla oli viime viikolla paketit ilman postikuluja -kampanja. Ihastuin tuohon karusellikankaaseen ja samalla ostoskoriin suhahti muutama muukin kuosi. Eilen kangaspaketti tuli postissa ja tyttärelle piti alkaa saman tein ompelemaan heppakarusellipaitaa.


Karusellikuvio on painettu kumpaakin hulpioreunaan eli tunika on ommeltu "väärään langansuuntaan". Kangas on tosin varsin josutava kumpaankin suuintaan eli sinällään sillä ei varmastikaan suurta merkitystä ole. Kangasraportti oli tilattavissa 40 cm:n osioissa. Puntaroin tilaisinko 40 vai 80 cm. Lopulta päädyin kapeampaan siivuun. Nippanappa leveys riitti, vaikkei tunikan helmasta kovin leveää tullutkaan. En oikein löytänyt helmastaan riittävän kapeaa tunikakaavaa, joten muokkasin sellaisen itse. Yläosa on perus teepparikaavaa, alaosa A-linjaisesti levennetty kankaan leveyden suomissa puitteissa.


Kankaan valkoset salmiakit olivat luonnonvalkoisia. Aluksi suunnittelin päätielle valkoista resorikanttausta, mutta puhtaanvalkoinen resori olisi saanut salmiakit näyttämään nuhjuisen värisiltä, joten tein kanttauksen vihreällä.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Tilkkupäivä


Viikonloppu antoi vähän jo viitteitä siitä, että kevät saattaisi sittenkin olla tuloillaan. Tänä aamuna satoikin sitten taas räntää. Riittäisi jo. Ensimmäisten lämpimien päivien myötä aloitin kuitenkin jokakeväisen perinteeni: Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta selkäkrampista. Jep, joka vuosi sama virhe. On näköjään pakko heilua haravan varressa, kunnes selkä irtisanoo sopimuksensa siitä hommasta. Lauantain kun haravoi pihaa ja pientareita, sunnuntain saikin viettää ompelupäivänä.


Iski tilkkujen tuhoamisvimma. Kaivoin tilkkulaatikkoni pohjiaan myöten ja lopputuloksena syntyi pojalle kolmet uudet bokserit. Kätyrikankaasta riitti peräti jokaiseen palaseen samaa kangasta, joskin nuo keskipalat edessä ja takana jouduin taiteilemaan väärään langansuuntaan. Onneksi kuvio on sen verran sekava ja melskeinen, ettei haittaa, vaikka keskiosassa kätyrit ovat kellahtaneet. Joustoa löytyi kumpaankin suuntaan, nähtäväksi jää, miten sitten pitää muotonsa.


Kahdet muut bokserit on koottu niin pienistä rippeistä, että niihin joutui miksailemaan kahta eri kangasta. Toisaalta ihan kivat niin. Kaavana näissä Mr Leopard (OB 6/2016). Varmasti helpommalla pääsisi, kun kävisi marketista ostamassa paketillisen kalsareita, mutta jotenkin merkillisellä tavalla palkitsevaa, kun saa pienistä rippeistä ja riekaleista ommeltua käyttökelpoisia vaatteita.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Summer Kids caprileggarit



Ompelin eilen illalla pojalleni tilkuista Ryhmä Hau -boksereita, kun tytär tuli ilmoittamaan, että myös hänelle pitää ommella shortsit. Pengottuaan kangaslaatikkoni pohjiaan myöten ja puntaroituaan pitkään eri kuosivaihtoehtoja, löysi hän lopulta Verson Puodin pinkkiä Auringonkukkaa. Siitä pöksyt tuli ommella. Mielessä välähti heti Ompeluelämää-ryhmässä näkemäni legginssien kuviokohdistusmokat. Kyseinen kangas oli juuri sellainen, että huolimattomalla kohdistuksella näistä tulisi kotihousut.


Ajattelin pelata varman päälle ja valitsin kaavaksi uusimman Ottobren (3/2017) Summer Kids mallin. Tuossa etukappale tehdään yhdestä osasta, jolloin hävyttömän etumuksen mahdollisuus poistuisi. Takasaumassakin sain kuvion osumaan aika mukavasti.

Kaavan kanssa sen sijaan oli vähän työstämistä. Puntaroin alunperin teenkö koossa 98 vai 104. Koska neiti on aika sutjakkaa mallia, päädyin kokoon 98. Ensisovituksella pöksyt näyttivät ihan kamalilta, etenkin etumus näytti ihan pöljältä. Päädyin saumuroimaan kummastakin sivusaumasta reilun siivun pois. Toinen sovitus näytti jo paremmalta, mutta turhaa väljyyttä oli edelleen edessä ja lahkeissa. Kavensin sivuja entisestään. Lopulta sain caprileggarit näyttämään kutakuinkin passelilta. Etumukseen jäi edelleen pientä löysyyttä, mikä johtunee tuosta 1-osaiseta etuosasta. Takamus istuu erinomaisesti. Ehkäpä surautan tilkuista vielä toiset shortsit niin että kavennan mallia suosiolla ja tuunaan etuosan kahdesta palasesta.