tiistai 30. toukokuuta 2017

Sähköjohtoa ja antennin piuhoja


Teimme oppilaiden kanssa luokkaretken Euran viikinkikylään. Härkänummella saimme kokeilla monenlaista viikinkipuuhaa. Yhtenä projektina oli taitella kuparilangasta viikinkikoru. Keskimmäinen yllä olevista kaulakoruista on viikinkikylässä taiteltu. Kuparilangan vääntely oli kuitenkin sen verran mukavaa puuhaa, että jatkoin askaretta vielä kotona omilla versioilla.


Kuparilankaa saisi varmasti rautakaupasta ihan ostaakin, mutta inspiraation iskiessä iltasella, täytyi jälleen soveltaa. Mieheni kävi autotallissa purkamassa palasen sähköjohtoa ja antenninpiuhaa. Tuo ohut oli muistaakseni antennin piuhaa. Sitä oli helpoin taitella, mutta kuulemma työläintä purkaa suojakuorestaan. Minulle jäi tosin siitä se helpoin osuus eli korun vääntely. :)


Viikinkikylässä nuo kuparilangat oli etukäteen kuumennettu niin, että lanka olisi taipuisampaa käsitellä ja oppilaidenkin helpompi työstää sitä. Sähköjohtoni oli jonkin verran paksumpaa, eikä sitä oltu lämpökäsitelty. Pihtikäsittelyllä onnistui kuitenkin tuonkin vääntely. Kuumentamaton kuparilanka on väriltää paljon kirkkaampi.


Mieheni kävi autotallissa kuumentamassa samaista paksua kuparilankaa punahehkuun, jolloin pinta mustui. Patapatakäsittelyllä hioin kuparinhehkua uudelleen näkyviin, joskin paljon tummemmaksi tuo kuumennettu lanka silti jäi. Tavallaan kiva tuollaisena hieman kaksivärisenäkin. Itse taipuisuudessa en kovinkaan suurta eroa huomannut kuumennetun ja kuumentamattoman kuparilangan välillä.


Viikinkikylässä kuparilangat oli valmiiksi pätkitty sopiviin paloihin ja alkukierteet oli etukäteen valmisteltu, jolloin pihtien kanssa puuhastelu onnistui oppilailtakin helpommin. Vääntelyn jälkeen annettiin hieman vasarakäsittelyä ja pinta kiillotettiin lopuksi karhuvillalla.


Kaikin puolin hauska retkipäivä. Juhannusta edeltävällä viikolla Härkänummella vietetään muinaisaikaan tapahtumaa, jolloin viikinkikylän touhuihin pääsee osallistumaan kuka tahansa. Muulloin viikinkikylä aukenee lähinnä tilauksesta. Korujen teon ohessa taoimme sepän pajassa, ammuimme jousipyssyillä ja keihästimme "kaurista". Evääksi leivoimme nuotiolla herneleipää. Täytyy ehkä sitäkin joskus itse kokeilla. Taikina oli yksinkertainen. Yön yli vedessä turvotetut herneet survottiin ja survokseen lisättiin ohrajauhoja. Pallerot taputeltiin minirieskoiksi ja paistettiin parillalla. Maku oli jotain hernerokan ja perunarieskan välimaastosta. Luonnon helmassa nautittuna voin sulaessa vastapaistetulla rieskalla maku oli mitä mainioin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti